”Lapsi saa olla lapsi myös laitoksessa” – lastenkodin arjessa pyritään kodinomaisuuteen

PAIMIO

– Lastensuojelun tavoite on aina, että lapsi pääsisi kotiin. Jos se koti on sellainen, että lapsi voi sinne palata, kiteyttää Humanan lastensuojeluyksikön Paimionmarkin johtaja Viola Sailio heidän toimintaansa.

Humanan lastenkoteihin lapsia saapuu kaikkialta Suomesta. Humanan palvelujohtaja Tomi Otsala kertoo, että sijoituspäätöstä tehdessä mietitään aina lapsikohtaisesti, mikä olisi lapsen edun mukaan paras sijaishoidon paikka. Lähtökohtaisesti lapselle pyritään etsimään paikka suhteellisen läheltä kotia, jolloin kotivierailut onnistuvat helpommin.

– Mutta joskus voi olla tarve, että tilanteet ovat eskaloituneet omalla kylällä, että pitää saada siihen etäisyyttä, Sailio lisää.

Paimiossa toimiva Paimionmarkki on lastensuojelun erityistason yksikkö. Se tarkoittaa, että sinne tulevilla lapsilla saattaa olla taustallaan jo useampi sijoitus, joista paluu kotiin ei ole onnistunut toivotusti. Monen taustalta voi löytyä pikkurikoksia tai päihdekokeiluja. Yhdistäviä tekijöitä ovat yleensä haasteet koulunkäynnissä. Usein kyseessä on kuitenkin monen asian summa eikä yhtä selittävää tekijää löydy.

– Lapsia tulee monenlaisista erilaisista perheistä, ei pelkästään huono-osaisista. Usein vanhemmuus tai vanhempien elämänhallinta on jotenkin kadoksissa, Otsala sanoo.

”Arvet ovat syvempiä”

Paimionmarkin kahdessa yksikössä on paikka yhteensä 14 lapselle. Tällä hetkellä kaikki paikat eivät ole täynnä, vaan muutamalla lapselle olisi vielä tilaa. Sailion mukaan paikoissa näkyy hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne ja se, kuinka tiukoin kriteerein lapsia sijoitetaan. Hän on pannut merkille, että sijoitus- ja huostaanottopäätöksiä harkitaan nykyisin pitkään.

– Tavoite on mahdollisimman varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy, mitä pitääkin tehdä. Mutta kun katsoo näitä lapsia, joita tänä päivänä tulee, niin kyllä siellä on todella pitkään katsottu ja seurattu, ennen kuin on sijoitettu kodin ulkopuolelle, hän sanoo.

Tomi Otsalan mukaan lastensuojelun piiriin päätyvät lapset tulevat nykyisin syvemmillä elämän haasteilla, kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten.

– Arvet ovat syvempiä, hän sanoo.

Sailion luotsaaman lastenkodin toiminta perustuu pitempiaikaisiin sijoituksiin. Kiireellisiä ja lyhytaikaisia, noin 1–3 kuukauteen kestäviä sijoituksia heillä on ollut korkeintaan kourallinen. Suurin osa lapsista viettää lastenkodissa useamman vuoden.

– Pyrimme siihen, että vaikka lapsella lähtisi menemään tosi hyvin ja isot huolet poistuisivat, sitä ei heti katkaista, ettei tule mitään romahdusta. Pyritään hoitamaan asiat niin hyvin, että pystyy lopulta kotona olemaan eikä tarvitse sijoittaa enää koskaan, Sailio tiivistää.

”jos seitsemännen luokan opinnot eivät tule keväällä valmiiksi, niitä voi jatkaa syksyllä.”

Kodinomaista arkea

Lastenkodin arjessa pyritään kodinomaisuuteen, vaikka kyse onkin laitoksesta. Tämä tarkoittaa tiettyä päivärytmiä, jossa syödään yhdessä, käydään koulua ja tehdään läksyjä. Iltaisin lapsilla on mahdollisuus tavata ystäviään ja osallistua harrastuksiin.

– Lapsi saa olla lapsi myös laitoksessa. Ei meillä joka päivä ole tapaamista ammatti-ihmisen kanssa, vaan että olisi turvalliset olosuhteet kasvaa, elää ja olla, Tomi Otsala kertoo.

Lapsilla on myös mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeensa. Paimionmarkissa on joka maanantai lastenkokous, jossa pohditaan yhdessä tulevaa viikkoa. Kokouksessa voidaan miettiä toiveruokia, antaa risuja tai ruusuja henkilökunnalle sekä tehdä yhteisiä suunnitelmia esimerkiksi tulevan kesän ohjelmasta.

Koulua Paimionmarkin lapset käyvät laitoksen omissa tiloissa, joissa toimii Vistan koulun alainen opetusryhmä. Ryhmällä on kaksi opettajaa sekä luokkaohjaaja. Joillain lapsilla saattaa olla myös henkilökohtainen avustaja. Lapset opiskelevat samassa ryhmässä iästä riippumatta.

– Monella on vuosiluokkiin sitoutumaton opetuspäätös, mikä tarkoittaa sitä, että jos seitsemännen luokan opinnot eivät tule keväällä valmiiksi, niitä voi jatkaa syksyllä. Ja jos vaikka syyskuussa ne saa valmiiksi, niin siirtyy automaattisesti kasille, Sailio selventää.

Pätevästä työvoimasta pulaa

Paimionmarkissa työskentelee tällä hetkellä kaksi yhdeksän hengen työryhmää sekä yksikön johtajana toimiva Sailio. Vaikka henkilökuntaa on nyt tarpeeksi, tilanne oli erilainen vielä viime syksynä. Pulaa oli erityisesti sosionomeista, jonka vuoksi Varha teki kohteessa valvontaa. Sailio kertoo, että laki velvoittaa lastensuojeluyksiköitä tiettyyn henkilömäärään ja lisäksi hyvinvointialueen kanssa tehdyt puitesopimukset määrittelevät tarkemmin esimerkiksi henkilökunnan koulutusvaatimukset.

– Meidän yhdeksän hengen työryhmästä viiden on oltava korkeakoulututkinnolla ja heistä kahden on oltava sosionomi. Pätevien sosionomien rekrytoiminen oli iso haaste viime vuonna, Sailio kertoo.

Kyseessä on valtakunnallinen haaste, muistuttaa Tomi Otsala. Lastensuojeluun on haastavaa saada tarpeeksi ammattitaitoista ja koulutettua työvoimaa. Sosionomien lisäksi kaivattaisiin enemmän terveydenhuollon ammattilaisia eli sairaanhoitajia.

Oman haasteensa henkilökunnan riittävyyteen tuo myös vaadittu kolmivuorotyö.

– Tämä on hyvin ilta- ja viikonloppupainotteista työtä, sillä päivisin lapset ovat koulussa. Moni kipuilee vuorotyön kanssa, sillä perhe-elämään se ei välttämättä sovi, Otsala sanoo.

”Hyvinvointijärjestelmää suunniteltaessa on haluttu, että palvelut keskittyvät isoille palveluntuottajille.”

Henkilöstömitoitus määrittelee hintaa

Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt aihe lastensuojelun ympärillä on hyvinvointialueiden maksamat eurot yksityisille palveluntarjoajille. Otsalan mukaan lapsen hoidon kustannukset riippuvat tehdyistä puitesopimuksista. Hän muistuttaa, että hoitopäivän hinnasta noin 65 prosenttia on henkilöstökuluja. Henkilökunnan palkkojen lisäksi rahaa menee muun muassa tilojen sähköön, veteen ja lämmitykseen sekä lasten ruokaan ja käyttötavaroihin.

– Meidän palvelumme erityistasolla ovat 450 eurosta ylöspäin per päivä, per lapsi, Otsala haarukoi.

Hänen mukaansa hinnoittelulla mahdollistetaan henkilökunnan ammatilliset täydennyskoulutukset puitesopimusten vaatimissa mittasuhteissa. Humana haluaa lisäksi olla kilpailukykyinen henkilökunnan palkkauksessa. Keskustelu, joka keskittyy käytettyihin euroihin, on Otsalan mukaan yksisuuntaista.

– Hyvinvointijärjestelmää suunniteltaessa on haluttu, että palvelut keskittyvät isoille palveluntuottajille. Kilpailuasetelmassa on vaikea pärjätä pienenä toimijana. Esimerkiksi kun meillä on tässä nyt muutama paikka vapaana, niin isona toimijana meillä on sen verran hartioita, että pystymme odottamaan. Mutta jos tämä olisi perheyritys, niin kahden paikan vaje olisi aivan katastrofaalinen tilanne, hän sanoo.

Mitä erikoistuneemman ja vaativamman tason laitoksesta on kyse, sitä enemmän siellä täytyy olla henkilökuntaa. Otsala kertoo, että perustason yksiköissä henkilöstömäärä on laskennallisesti 1,0 eli yksi henkilökunnan jäsen lasta kohden. Paimionmarkin kaltaisessa erityistason yksikössä luku on 1,3, mutta on myös 1,6- ja 2,0-tason yksiköitä.

– Periaatteessa henkilöstömitoitus määrittelee myös sitä, minkälaisella hinnalla palvelua myydään. Palvelut eivät välttämättä ole niin edullisia kuin kymmenen vuotta sitten. Se liittyy siihen, että lasten oireet ovat nykyään sellaisia, että aikuisia tarvitaan palveluihin enemmän, Otsala sanoo.