Pääkirjoitus: Paperilta konkretiaan

0

Konkretia on aina konkretiaa, eikä hyväkään suunnitelmapaperi lopulta anna tulkitsijalle kuin puoli ruokaa. Saman tosiasian joutui toteamaan jälleen viime viikon torstaina, kun Paimion urheilupuistoon rakenteilla olevan sisäliikuntahallin ovet avattiin ensimmäistä kertaa myös paikallislehdelle.

Toki hyvä on huomioida sekin, ettei puoli vuotta sitten ovea olisi voinut edes avata, sillä hallin rakennuspaikalla ei tuolloin sijainnut kuin vasta valettu betonilaatta. Siinä määrin nopeaa ja joutuisaa hallin rakentaminen on sen jälkeen ollut, kun 40 vuoden vatuloinnin jälkeen lopulta päästiin lyömään kuokka maahan.

Nyt tuon viime kesänä valetun betonilaatan ympärillä on kuitenkin jo toistakymmentä metriä korkeat seinät, ja samalla koko tila saa aivan erilaiset konkreettiset mittasuhteet kuin mitä monessa vaiheessa esitellyistä suunnitelmapapereista on voinut tulkita. Suurin ilonaihe pallopelien ystävälle on se, että koko hallin sydän, eli liikuntatila on mitoiltaan riittävä. Ja sillä tarkoitetaan nimenomaan varsinaisen pelialueen ulkopuolelle jäävä tila silloin, kun hallissa pelataan salibandya tai futsalia.

Varsinais-Suomessa on pelottavan monta esimerkkiä siitä, millainen lopputulos syntyy silloin, kun liikuntahallin seinät mitoitetaan kaukalon tai pelialueen ulkomittojen mukaan. Sellaista liikuntahallia voi lähteä ihastelemaan vaikkapa Naantalin Maijamäkeen tai kuntanaapuri Piikkiöön.

Toinen seikka mikä hallissa miellytti jo nyt, vaikka tarjolla ei vielä ollut kuin harmaata betonilattiaa tai -seinää, oli hallin toimivuus. Korkeiden pystyikkunoiden ansiosta valoisa aulatila ei ollut sellainen ahdas soppi, mihin on saattanut pelikenttiä kiertäessä törmätä vaikkapa Säkylässä tai Somerolla. Tässä hallissa voi kuvitella myös treenejä tai pelejä seuraavien viihtyvän.

Katsomokapasiteetti (200 paikkaa) toki voi käydä ahtaaksi varsinkin isommissa junioriturnauksissa tai keväisissä salibandyn pudotuspeliotteluissa, mutta toisaalta se on taatusti aivan riittävä ja jopa väljä tila 95-prosenttisesti kaikkiin tapahtumiin joita Paimion sisäliikuntahallissa keksitään tulevina vuosina järjestää.

Toki jokainen halli on oman aikakautensa tuotos, ja siksi vertailua 1980- tai 1990-luvulla harjakorkeuteensa nostettuihin liikunta- ja monitoimihalleihin ei kannata määräänsä enempää tehdä. Siitä huolimatta voidaan jo nyt todeta, että Paimion päätös rakennuttaa urheilupuistoon kaikki mitat täyttävä sisäurheilun koti oli ainoa oikea.