PAIMIO
Paimion kaupunki tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden hankkia työsuhdepolkupyörän. Viime kesänä käyttöön otettuun työsuhde-etuun on tarttunut jo 43 työntekijää eli lähes joka kahdeksas etuun oikeutettu. Ensimmäisten joukossa oman pyöränsä hankkivat Paimion paikkatietopäällikkö Virpi Lindvall ja kansalaisopiston suunnittelijaopettaja Jenni Rönnberg.
– Heti seuraavana päivänä tilasin, kun tuli viesti, Lindvall naurahtaa.
Paljon kauempaa ei hankintaa pohtinut myöskään Rönnberg, sillä hän tilasi pyöränsä heinä–elokuun vaihteessa. Sekä Rönnberg että Lindvall olivat haaveilleet sähköpyörästä jo pitemmän aikaa, ja seuranneet sen vuoksi innolla asian valmistelua. Rönnberg muistelee miettineensä sähköpyörän hankintaa jo silloin, kun ensimmäisiä pyöriä alkoi saapua markkinoille. Hän kuitenkin ajatteli hankkivansa omansa vasta paljon myöhemmin.
– Ajattelin, että hankin sen joskus, kun olen tyyliin eläkkeellä. Mutta opiston pyöräretkillä ne alkoivat lisääntyä. Kun tulin joukon perässä tavallisella pyörällä, tajusin, että minäkin tarvitsen tuollaisen, hän nauraa.
”Jos menen maastoon, niin haluan oikeasti tehdä hommia.”
Tuhansia pyöräilykilometrejä
Virpi Lindvallin kahden ja puolen kilometrin työmatka ei vaatisi sähköpyörää, mutta muilla matkoilla se on näppärä apu. Esimerkiksi 30 kilometrin matka mummilaan taittuu sähköpyörällä helposti. Kynnys hypätä pyörän selkään madaltuu sähköavusteen myötä. Lindvall onkin pyöräillyt uudella pyörällään lähes 3000 kilometriä reilussa puolessa vuodessa.
Työmatkojen lisäksi Lindvall on aktiivinen pyöräilijä vapaa-ajallaan. Sen vuoksi hän halusi pyörän, jonka selkään pystyy lastaamaan taakkaa. Pyörän kantavuus tuli testattua ensimmäistä kertaa viime kesänä, kun Lindvall lähti pyöräretkelle miehensä kanssa. Koska Lindvallin miehellä ei ole sähköpyörää, pakattiin tarvittavat tavarat Lindvallin pyörän laukkuihin. Retki sujui hyvin, vaikka miestä saattoikin satunnaisesti harmittaa ylämäissä.
– Hän kuuli vain piippauksen, kun laitoin lisää kaasua ja ajoin ylös, Lindvall nauraa.
Lindvall kertoo pohtineensa aluksi maastopyörän hankintaa, mutta päätyi kuitenkin monikäyttöisempään ajokkiin, jolla voi ajaa myös maantiellä.
– Jos menen maastoon, niin haluan oikeasti tehdä hommia. Silloin menen normipyörällä. Tuo pitempien matkojen kulkeminen oli minulle se juttu, hän sanoo.
Haasteena pitkä työmatka
Jenni Rönnberg valitsi itselleen pyörän, jolla pystyy ajamaan sekä asfaltilla että maastossa. Hankintaa tehdessä hän kiinnitti huomiota akun kestävyyteen. Sähköpyörän akun kesto riippuu sen käyttötavasta. Mitä enemmän sähköavustinta käyttää, sitä nopeammin akku tyhjenee. Rönnberg arvioi oman pyörän akkunsa kestävän yhdellä latauksella yli 100 kilometriä hänen ajotavallaan. Hänelle oli lisäksi tärkeää, että pyörä on suomalaisen valmistajan tekemä, jotta siihen saa tarvittaessa helposti varaosia.
– Ja koska vedän pyöräretkiä, tarvitsin kunnon pyörän, että pysyn muidenkin perässä, hän hymyilee.
Rönnberg on hankkinut pyöräänsä peräkärryn, jossa perheen kuusivuotias kuopus matkustaa näppärästi mukana. Peräkärryä voi käyttää myös tavaroiden kuljettamiseen pidemmillä retkillä.
Lindvallin työmatkaan verrattuna Rönnbergin työmatka on kymmenkertainen, 25 kilometriä. Vaikka se pyöräiltävänä matkana ei ole mahdoton, siihen kuluvan ajan vuoksi hän ei pyöräile töihin päivittäin.
– Pitää ehtiä hakemaan lapsi päiväkodista, niin en aina kerkiä. Ja kun pidän paljon jumppia, niin en fyysisesti jaksa ihan aina, hän sanoo.
Talvipyöräily on kaksikon mielestä ensisijaisesti varuste- ja asennekysymys.
”Vauhti korjaa virheet”
Talvipyöräily on kaksikon mielestä ensisijaisesti varuste- ja asennekysymys. Rönnberg pyöräili haastattelupäivänä töihin ensimmäistä kertaa tänä talvena, mutta kokemusta talvipyöräilystä hänellä on vuosien ajalta. Lindvall taas kertoo pyöräilleensä talvisin ihan pienestä asti, sillä silloin muutakaan vaihtoehtoa liikkumiselle ei ollut.
– Tänä talvena oikeastaan harmittaa, ettei ole tullut kunnon lumisateita. Niinä kertoina, kun tuli, niin ne oli nopeasti aurattu pois. En ole päässyt testaamaan sellaiseen 20-senttiseen lumihankeen, että kuinka hauskaa se olisi ollut, Lindvall pohtii ja antaa samalla hyvän esimerkin tarpeellisesta asenteesta.
Vaikka liukkaus välillä mietityttää, ei kumpikaan ole hankkinut pyöräänsä talvirenkaita.
– Kerran olen kesällä kaatunut kunnolla, mutta talvella en kertaakaan. Vauhti korjaa virheet, Lindvall hymyilee.
Tutkittua hyötyä työnantajalle
Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan työmatkapyöräilyllä on yhteys pienempään sairauspoissaoloriskiin. Verrattuna passiivisesti työmatkaansa taittaviin, eli autoileviin tai joukkoliikennettä käyttäviin, aktiivisella työmatkaliikkujalla oli tutkimuksen mukaan 8–18 prosenttia pienempi riski sairauspoissaoloihin.
– Se ehkä vaatii sellaisen sopivan mittaisen työmatkan. Jos se on paljon yli kymmenen kilometriä, niin luulen, että siihen menee liikaa aikaa, että viitsisi lähteä. Jotta siitä tulee säännöllistä, niin matkan täytyy olla riittävän lyhyt, Lindvall pohtii.
Kaksikko haaveilee hetken työaikaan kuuluvista työmatkoista ja vitsailee spinning-tuntien vetämisen mahdollisuuksista työmatkan yhteydessä.
– Mutta oikeasti työnantaja voisi tukea liikuntaa vaikka puoli tuntia viikossa ja sen voisi käyttää esimerkiksi työmatkapyöräilyyn, Rönnberg vakavoituu.
Pyöräilyn tuomien terveyshyötyjen lisäksi Lindvall korostaa työsuhdepyöräilyn tuomaa etua kaupungin imagolle.
– Me olemme Hinku-kunta [hiilineutraali kunta, toim. huom.] ja sitoutuneet ilmastotoimiin. On tärkeää tehdä oikeasti konkreettisia asioita, hän sanoo.
