Uhkia ja huolenaiheita, mutta ehkä myös keskittämisen ja talouden mitattavia hyötyjä. Näitä nostivat esiin Paimion seurakunnan kirkkovaltuutetut, joilta Kunnallislehti kysyi kantaa Rova 2030-hankkeessa pohdittuun jättiseurakuntaan.
Turun Arkkihiippakunnan Rovastikunta 2030-hankkeessa on jo muutama vuosi suunniteltu liitosta, jossa rovastikunnan seurakunnilla olisi yhden seurakunnan hallinto ja talous, mutta toimintaa seurakunta-alueilla. Paimion rovastikuntaan kuuluvat Loimaan lisäksi Someron, Paimion, Liedon, Pöytyän ja Salon sekä Länsi-Turunmaan suomenkielinen seurakunta. Virallisesti seurakuntien kirkkovaltuustojen pitäisi ottaa kantaa rovastikunnan kokoiseen seurakuntaliitokseen noin vuoden päästä. Lopullisen päätöksen seurakuntajaon muutoksesta tekee kirkkohallitus.
Aikaa selvittelyihin ja kannanmuodostukseen seurakunnissa on siis käytännössä vuosi.
Kuntsarin kyselyssä Paimion seurakunnan valtuutettujen tämänhetkiset kannat suurliitokseen olivat joko kielteisiä tai sitten enemmän empiviä kuin selkeästi myönteisiä. Valtuutetut tiedostavat, että tulevaisuus haastaa seurakuntia paitsi jäsenmäärän laskun, myös talouden ja toiminnan järjestämisen kautta, mutta suurseurakunnan taakse ei asettunut tässä vaiheessa yksikään valtuutettu.
Kriittisimmät listasivat vastauksiin epäilyksiä suuren hallinnon toimimattomuudesta ja vallan keskittymisestä. Moni aprikoi, ettei paikallisuuden mahdollinen häviäminen ainakaan helpota seurakuntien jäsenkatoa. Jokunen muistutti myös, että valmisteluun voidaan osallistua mutta lopputulosta ei tarvitse hyväksyä.
– Nyt on oikea aika laatia Paimion seurakunnan tavoitteet neuvotteluihin ja miettiä liittymisen reunaehtoja. Seurakuntaliitoksista päättää lopulta Kirkkohallitus. Siksi on tärkeää olla mukana liitosprosessin loppuun asti, ettei joku muu päätä seurakuntien rajoista ja liitosaikatauluista, kiteytti Erja Alander.
Kristina Karlsson sanoo, ettei missään Rova-esittelyssä ole tullut selkeästi esiin se ydinajatus tai hyöty, miksi uudistus tarvittaisiin. Epämääräinen ”jotain pitää tehdä” on vain toistettu. Hänen ja muutaman muunkin mielestä talouden, kiinteistöjen ja haustaustoimen tehtävien yhteistyötä voitaisiin tehdä vaikka Liedon seurakunnan kanssa, mutta näin monen seurakunnan yhdistäminen on outo ajatus, kun ei ole takeita mahdollisista kulusäästöistä.
– Eikö kotiseurakunnan tarkoitus ole olla palveleva, tuttu ja turvallinen, jonka tuttujen työntekijöiden puoleen voi kääntyä, kun apua, tietoa tai lohdutusta tarvitsee.
Karlsson myös arvelee, että valmistelutyö on jo nyt vienyt luvattoman paljon aikaa ja voimavaroja kirkkoherrojen, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden seurakuntatyöstä ja seurakuntalaisten palvelemisesta.
Samaa sanoo Silvia Koski. Hänen mielestään jättiseurakuntahanke on täysin väärä suunta: hänestä peli pitäisi viheltää poikki eikä tuhlata rahaa, aikaa ja energiaa yhtään enempää.
– Kaikki se aika ja suunnittelu mitä nyt käytetään jättiseurakunnan ja uuden hallintohimmelin rakenteluun, pitäisi vapauttaa seurakuntien yhteisöllisyyden ja toiminnan kehittämiseen paikallisesti.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Pauli Rastas on varovaisempi ja muistuttaa, ettei seurakuntien tilanteesta tiedetä vuosikymmenten päähän.
– Hyvä päätöksenteko edellyttää aina kolmea asiaa: pitää olla riittävästi faktatietoa päätettävästä asiasta, oma kehitysesitys ja edellä mainitusta asioista muodostettu oma mielipide. Nyt meiltä päätöksentekijöiltä puuttuu kaiken perustana oleva faktatieto, sillä yksityiskohtaisista suunnitelmista ei ole lyöty paperille vielä yhtään ainoaa kirjainta. On olemassa vain työsuunnitelma tehtävästä suunnittelutyöstä, joka alkaa toden teolla sunnuntaina Rova 2030 ohjausryhmän tapaamisessa.
Myös Elina Järvinen ja Riikka Salminen näkevät hankkeessa hyvää, mutta toki haasteitakin. Salminen mainitsee eri tehtävien vaatiman asiantuntijuuden, ydinosaamiseen keskittymisen ja leveämmät hartiat tulevaisuuden haasteiden kohtaamisessa. Molemmat nostavat esiin, että seurakunnan työntekijöiden mielipiteitä on tärkeä kuulla.
Lauri Harkia muistuttaa, että vaikka seurakunnan talous on tällä hetkellä hyvällä mallilla, siihen ei voi tuudittautua.
– Nyt jo prosessissa oleva Paimion Pyhän Mikaelin kirkon remontti kuitenkin kertoo, että korjausvelkaa rakennuskannassa on. Perusteellisen ja monipuolinen selvitystyö tulevaisuutta varten on täysin perusteltua.
Seurakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Martti Heikkilä sanoo, että rovastikunnan kokoinen seurakuntahanke on liian iso. Hallinto-, kiinteistö- ja hautaustoimen tarvitsema yhteistyö onnistuisi todennäköisesti myös pienemmissä seurakunnissa.
– Jos ajatellaan seurakunnan perustehtävää, ja mihin sen pitäisi keskittyä, niin pienemmässä se toimii paremmin. Tutut ihmiset toimittamassa ja toimimassa.
TAUSTAA
Salon seurakunnan Toivon valtuustoryhmä totesi Salon Seudun Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (17.1.), että Salon näkökulmasta paras ratkaisu olisi se, että muut viisi seurakuntaa yhdistyisivät ilman Saloa. Salon tilanne on heidän mielestään erityinen, koska siellä on tehty 2009 kymmenen seurakunnan liitos ja 2023 Salon seurakuntaan liittyivät Marttila ja Koski Tl.
Kun muilta Salon kirkkovaltuutetuilta kysyttiin kantaa asiaan, yli puolet vastusti ”jättiseurakuntaa” ( SSS 21.1.).Salon Seudun Sanomien tammikuisessa kyselyssä 17 Salon 33 kirkkovaltuutetusta suhtautui liitokseen kriittisesti.
Paikallislehti Loimaan Lehden seurakuntakyselyyn vastasi Loimaan seurakunnan 27:stä valtuutetusta 20. Seitsemän heistä puolsi yhdistymisiä, neljä vastusti ja yhdeksän valtuutettua ei vielä osannut sanoa kantaansa. ”Yksin, yhdessä vai kompromissi?” juttu oli lehdessä 8.2.
