Rova 2030 -hankkeesta ja suurseurakunta-ajatuksesta uutisoitiin vajaa vuosi sitten maaliskuussa. Neuvotteluissa, joihin Paimion seurakunta on osallistunut syksystä 2022 lähtien, puhutaan suurseurakunnasta. Siihen kuuluisivat Paimion lisäksi Salo, Loimaa, Pöytyä, Somero, Länsi-Turunmaa ja Lieto.
Noin vuoden päästä ollaan jo isojen linjausten äärellä. Ne koskevat seurakuntalaisia, joille kirkon hallinto on helposti tuntematonta. Seurakuntien toimintaa ohjataan nimittäin vahvasti hiippakunnista. Isoja toiminnallisia linjoja vedetään harvoin kokoontuvissa – ja melko riitaisissa – kirkolliskokouksissa, ja esimerkiksi seurakuntajakoa koskevat päätökset tekee kirkkohallitus.
Rova 2030-hankkeessa toki kuullaan seurakuntia, mutta se vaara on, että isot ratkaisut tehdään ihan muualla. Jos kannanmuodostuksen kanssa odotellaan, ja ikäänkuin vain ajelehditaan neuvotteluissa, niin voidaanko silloin vaikuttaa lopputulokseen?
Seurakunnassa päättäjien soisi jäseniä kuullen miettivän sitä, olisiko rovastikunta-aluetta pienempi yhteistyöalue relevantti vaihtoehto? Voisiko neuvotteluissa ottaa jopa aloitteellisemman asenteen? Vaihtoehtoisten ajatusten aika on nyt, sillä alueena rovastikunta on todella iso ja vieras. Muodostaisivatko Paimio, Sauvo ja Lieto puolestaan Turun itäpuolen kasvualueella ymmärrettävämmän ja kehittyvän alueen? Ehkä alueena hallitumman?
Tottakai pitää tehdä järkevää ja taloudellista yhteistyötä. Mutta ei saa unohtaa, että seurakunnan toiminta ja jäsenyys on edelleen monille merkityksellisintä kun toiminta on lähellä. Jos kirkon penkit sunnuntaisin ovat tyhjiä, niin moni muu toimintamuoto kantaa ja voi kehittyäkin, jos talous vain sallii. Realiteetit on tietenkin tiedostettava.
Paimion seurakunnassa kirkkovaltuutettujen kanta suureen yksikköön näyttää tällä hetkellä nihkeältä. Jotkut myös moittivat, että lehti kyselee kantaa keskeneräiseen asiaan. Se on hiukan ummehtunutta ajattelua ja ristiriidassa sen kanssa, että katseet suunnataan avoimesti tulevaisuuteen ja seurakuntatyössä kai uusiin sukupolviinkin.
Nyt ei ole hyssyttelyn aika.
Jäsenkato Paimion seurakunnassa ei ole rajua, mutta jäsenten kuulemisessa ei pidä väheksyä tunteitakaan. Tunteisiin seurakunnan toiminta – kuten uskokin – tukeutuu.
