Kenraalit odottavat esiripun takana

0

Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto moukaroi ja tuhosi Suomea puoli vuosikymmentä ja lähetti sen jälkeen laskun tekemisistään. Nykyrahassa sotakorvausten yhteissumma oli 4,5 miljardia euroa.

Se on vähän siihen verrattuna, että samalla itänaapuri ryösti suuren osan Karjalaa ja Petsamon kokonaan.

Kaikesta tästä Neuvostoliittoa piti hyvitellä vuoden 1952 syyskuuhun saakka, jolloin viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman.

Tuskin edes itse Stalin oli sitä mieltä, että diili oli reilu.

Sotakorvaukset maksettiin. Sen jälkeen Neuvostoliittoa mielisteltiin niin kauan kuin oli pakko. Myöhemmin tilalle tuli ripaus rehvakkuutta, kenties ylimielisyyttäkin.

Se on ymmärrettävää. Arvet olivat vuosisataiset.

Vaikka itänaapurin valtakoneisto ei miellytä, ei suomalaisilla ole antipatioita Venäjän kansaa kohtaan. Karjalan siirtoväkikin on entisillä kotisijoilla vieraillessaan saanut hyvän vastaanoton.

Suomessa pidetään yhtä kaikki tiukasti kiinni siitä, että meneillään on kansainväliset lait rikkova Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainaa vastaan.

Suomen pääministeri Petteri Orpo totesi YLE:n keskiviikkoillan TV-uutisissa, että ”Venäjä on Euroopalle eksistentiaalinen uhka”.

Sitä Venäjä tosiaankin saattaa olla. Mutta ehkä katsellaan ja kuunnellaan vielä vähän aikaa. Herkästi syttyvässä tilanteessa ei kannata polttaa kiuasta tulikuumaksi.

Ukraina on nyt panoksena suurvaltapolitiikan jokeri-pokerissa. Enteet eivät ole hyvät. Hätä Suomeen tulleiden ukrainalaisten keskuudessa on suuri. Siitä kerrotaan tämän Kunnallislehden sisäsivuilla.

Toivoa ei silti kannata heittää. Lännen huomattava sotilaallinen apu Ukrainalle, kuten myös mittavat turvatakuut, voivat yhä realisoitua.

Suomessa tiedämme senkin, että jälleenrakennuksen vauhti saattaa ylittää odotukset.

Meidän ”taviksien” on miltei mahdotonta pysyä tilanteen tasalla. Eiväthän edes maailmanpolitiikan tutkimuksen nerokkaimmatkaan aivot ole puoliksikaan perillä siitä, mitä tulee tapahtumaan akselilla USA-Venäjä-Kiina.

Vaikeusastetta nostaa, että konfliktien yhtenä avainhenkilönä on oudoista intuitioistaan tunnettu presidentti Donald Trump. Hänen uskotaan hamuavan itselleen Nobelin rauhanpalkintoa.

Kunpa Donny saisikin sen. Mutta siihen ei välttämättä löydy rahkeita.

Kenraalit odottavat esiripun takana.