Teksti: Rami Nieminen
Salossa ja lähiseudun seurakunnissa kuohuu. Turun arkkihiippakunnassa suunnitellaan parhaillaan suurta uudistusta, jossa kuusi seurakuntaa sulautettaisiin yhteen. Salo, Somero, Paimio, Lieto, Loimaa ja Pöytyä saisivat yhteisen hallinnon.
Seurakunnissa kytee vastarinta. SSS:n kyselyssä tammikuussa enemmistö Salon kirkkovaltuustosta ilmoitti vastustavansa seurakuntaliitosta (SSS 21.1.). Loimaalla vastaavassa kyselyssä mielipiteet jakautuivat (Loimaan lehti 8.2.). Paimiossa yksikään valtuutettu ei kertonut kannattavansa liitosta (Kunnallislehti 14.2.).
Lopullinen valta kirkon rakenteeseen on kuitenkin kirkolliskokouksella. Lisäksi Kirkkohallitus voi määrätä yksittäisiä seurakuntia yhteen.
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kuitenkin vakuuttaa, että seurakuntien ääntä tullaan kuulemaan myös jatkossa. Hän muistuttaa, että Salon seudulla pitkälle edennyt liitossuunnittelu on lähtenyt seurakuntien aloitteesta.
Leppäsen vastuulle kuuluu suurin osa Varsinais-Suomen ja Satakunnan seurakunnista, eli myös Paimion rovastikunta, jonka muodostavat kuusi liitossuunnitelman seurakuntaa. Hänen tehtävänään onkin käännyttää epäileviä seurakuntien päättäjiä liitoksen puolelle.
– Arvostan ihan hirveästi kaikkia luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita, jotka ovat käyttäneet aikaansa tähän suunnittelutyöhön. Ja pidän tärkeänä myös kaikkea sitä kritiikkiä, jota on esitetty. Tämä on iso muutos, Leppänen sanoo.
– Se ei kuitenkaan ole vastuullista, että yleisesti vain puolustetaan olemassaolevaa ja vastustetaan muutosta, hän lisää.
Muutos tulee kuitenkin
Piispan viesti salolaisille ja muille seurakunnille on, että muutosta ei voi välttää.
– Parhaillaan kirkon rakenteesta käydään keskustelua pienistä seurakunnista suuriin seurakuntayhtymiin, Kirkkohallituksessa ja tuomikapituleissa sekä kirkolliskokouksessa.
Jos siis seurakunnat eivät toimi itse, muutoksia tehdään niiden puolesta lähitulevaisuudessa.
– Päivänselvää on, että rakenteet tulevat muuttumaan. Nyt kyse on siitä, lähteekö muutos alhaaltapäin vai tuleeko se ylhäältä annettuna.
Leppänen muistuttaa, että arkkihiippakunta viettää ensi vuonna 750-vuotisjuhlaansa. Sinä aikana kirkon rakenteet ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykyiset seurakunnat eivät ole ikuisia.
– Vuonna 2000 hiippakunnassa oli liki 100 seurakuntaa. Nyt niitä on 46.
Leppäsen mukaan Rovastikunta 2030 -nimellä kulkevassa liitoshankkeessa moni asia on vielä auki. Sitäkään ei tiedetä, milloin muutos toteutuu. Seurakunnat ottavat ratkaisuun kantaa ensi vuoden alussa.
Leppäsen mukaan keskusteluissa on pohdittu erilaisia hallintomalleja. Ne vaihtelevat tiiviimmästä integraatiosta löyhempään.
– Liitos on kovin vahva sana. Puhuisin mieluummin rovastikunnan hallinnon tulevasta rakenteesta.
– Koko tämän keskustelun ydin on, että pystyisimme turvaamaan kirkon työn lähellä ihmistä.
Salolla on yksinään myös varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin muilla liitoskunnilla yhteensä.
Veroprosenttejakin jo esillä
Salossa yhteenliittyminen kohtaa ehkä enemmän vastustusta kuin missään muussa seurakunnassa. Salo on rovastikunnan seurakunnista selvästi suurin ja rikkain. Salossa jäseniä on noin 38 000, kun seuraavaksi suurimmassa Liedossa on väkeä noin 17 000.
Salolla on yksinään myös varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin muilla liitoskunnilla yhteensä. Lisäksi Salossa tehtiin suuri seurakuntaliitos kuntaliitoksen yhteydessä vuonna 2009. Vuonna 2023 vielä Martinkosken seurakunta liittyi Saloon.
Hiippakuntasihteeri Mika Piittala kertoo, että seurakunnat jakautuvat talouden perusteella kahteen kastiin. Lieto, Salo ja Paimio ovat taloudellisesti vahvoja. Tosin Paimiossa on edessä miljoonia vievä kirkkoremontti, joka syö seurakunnan puskurirahoja merkittävästi.
Pöytyä on seurakunnista selvästi heikoimmassa jamassa. Se pääsee omilleen käytännössä vain metsäomistustensa avulla. Somerolla ja Loimaalla ei ole välittömiä taloushuolia, mutta niitä ei voi kutsua varakkaiksikaan.
Piittalan mukaan liitoksen valmistelijat ovat laskeneet, mikä voisi olla tulevan seurakuntayhtymän veroprosentti. Malleja on tehty 1,3–1,45 prosentin mukaan.
– Se tarkoittaa, että Salossa ja Paimiossa veroprosentti pysyisi suunnilleen samana. Esimerkiksi Pöytyällä, Loimaalla ja Somerolla se putoaisi, mutta Liedossa nousisi.
Matalin 1,3 prosentin malli tarkoittaisi, että seurakuntien pitäisi löytää yhteensä noin kahden miljoonan euron edestä säästöjä.
Pöydällä on myös esitys, jonka mukaan tulevat seurakunta-alueet saisivat päättää nykyisen nettovarallisuutensa käytöstä itse ainakin tietyn siirtymävaiheen ajan. Se voisi olla esimerkiksi kymmenen vuotta.
Kyse vastuunkannosta
Mari Leppäsen mukaan paremmin pärjäävien seurakuntien on otettava vastuuta.
– Meillä ei pitäisi olla raja-aitoja naapuriseurakuntien kanssa. Samaa Jumalan valtakunnan työtä tässä tehdään, hän sanoo.
Leppäsen mukaan Salossakaan ei voida tuudittautua nykytilanteeseen, sillä väestörakenteen muutos on nopeaa. Joka viides kirkon työntekijä Paimion rovastikunnan alueella eläköityy viiden vuoden kuluessa. Heidän tilalleen on vaikea jo nyt löytää uusia tekijöitä. Lisäksi seurakuntien väkimäärä laskee koko ajan.
