PAIMIO
Rakenneuudistusta työstävä Paimion rovastikunnan ohjausryhmä on viimeisimmässä neuvottelussa nähnyt, että kuuden seurakunnan käsittämä alue on maantieteellisesti liian iso yhdeksi toiminta-, identiteetti- ja työssäkäyntialueeksi. Sitä kuitenkin edelleen tavoitellaan, että hallintorakenne muuttuu ja kiinteistö-, hautaus- ja taloustoimen sekä henkilöstöhallinnon palvelujen tuottaminen putoaisivat pois yksittäisten seurakuntien harteilta.
Ohjaustyöryhmän vetäjä, lääninrovasti Risto Leppänen sanoo tiedotteessa, että vakavimmin yhteistä seurakuntaa mietitään alue- ja työalamalliin perustuen.
Aluemallissa on hänen mukaansa seurakuntayhtymän piirteitä, mutta ilman yhtymän byrokratiaa. Yhden yhteisen seurakunnan kokonaisvastuuta kantaisivat yksi kirkkovaltuusto, -neuvosto, kirkkoherra ja talousjohtaja. Paikallisesti toimintaa ohjaisivat alueneuvostot omine päättäjineen.
Työalavetoisessa mallissa seurakuntatyö järjestettäisiin ja sitä johdettaisiin työalajohtoisesti. Tämän mallin etuna on nähty toiminnan johtamisen suoraviivaisuus, työvoiman tehokas käyttö ja keskittyminen kunkin seurakuntatyön omaan erityisosaamiseen. Se mahdollistaisi esimerkiksi tietyn työalan mittavan seurakuntatapahtuman monistamisen laajemmalla alueella.
Kolmas malli olisi hybridiversio näistä kahdesta. Silloin esimerkiksi rippikoulu- tai diakoniatyötä voitaisiin koordinoida alueellisesti.
Edelleen harkittavana on myös seurakuntayhtymämalli. Seurakuntayhtymämallissa kuusi seurakuntaa säilyttäisi hallinnollisen itsenäisyytensä, oman kirkkoherransa, omat vaaleilla valitut päättäjänsä, vaikkakin taloutta, kiinteistöjä, hautatoimea ja henkilöstöhallintoa hoidettaisiinkin yhdessä. Leppäsen mukaan yhtymämalli on edelleen mukana neuvotteluissa, mutta sen kannatus on edellä mainittuja vaihtoehtoja vähäisempää.
Periaatepäätös rakenneuudistuksesta pitäisi tehdä ensi vuoden alussa ja muutosten on ajateltu tulevan voimaan 2031. Neuvotteluissa on Leppäsen mukaan kysytty jo sitäkin, voisiko aikataulu aikaistua vuoden 2027 alkuun.
Selvitykset kuluista ja käytännöistä
Rova-hankkeen selvitystyössä on tehty erilaisia selvityksiä koskien mm. kiinteistöjä ja hautaus- ja haudanhoitomaksujen ja – tapojen erilaisuutta.
Yhteisen talouden pohjaksi on tehty laskelmia 1,3 ja 1,45 tuloveroprosentin pohjalta. Matalin veroprosentti tarkoittaisi talouden tasapainottamista 2,5 miljoonalla. Kirkollisveroprosentti 1,45 taas vastaisi vuoden 2024 veropohjaa. Keskiverto kirkollisveronmaksajalle tämä tarkoittaisi vuositasolla verotuksen kevenemistä Pöytyällä (77,64 €), Somerolla (61,30 €) ja Loimaalla (30,23 €) ja kiristymistä Liedossa (57,15 €). Salossa ja Paimiossa verotus ei muuttuisi.
Henkilöstökysymyksissä haastavat eläköitymiset ja rekrytointi. Tiettävästi Salossa ja Somerolla eläköityvien kirkkoherrojen tehtäviä on päätetty täyttää toistaiseksi vain väliaikaisesti.
Rovastikunnan seurakuntiin on aikataulutettu keskustelutilaisuuksia, jotka Paimion seurakunnassa olisivat 12.5. ja 10.9. Henkilöstölle ja luottamushenkilöstölle on luvassa kyselyjä kevään kuluessa. Kaikki seurakuntien työntekijät kokoontuvat yhteen 8. toukokuuta.
TOIMITUKSEN KOMMENTTI
Sivusta seuratessa hämmennys vain kasvaa
Rova- tiedotteessa Leppänen ei tuo esille sitä, että edelleen vaihtoehto Rova-hankkeessa on toki myös se, että nykytilanne säilyy. Sen hän kuitenkin myöntää Salon Seudun Sanomissa viime perjantaina julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (SSS 28.2.), jossa myös toteaa, että hänestä nykytilanteen säilyttämistä esittävillä on perusteluvelvollisuus.
Rova-hankkeen tiedotteessa Leppänen sanoo, että Paimion rovastikunnan päättäjät ovat halunneet nimetä vastuunkantajat etsimään ratkaisuja [seurakuntien] yhteisiin haasteisiin. Paimion kirkkovaltuuston aiempi puheenjohtaja Jaakko Kivisaari kiisti kuitenkin Kunnallislehdessä perjantaina (KL 28.2.), että Paimion seurakunta olisi ollut itse rova-asiassa aloitteellinen. Semantiikkaa ehkä, sillä lie selvää, että ei kai seurakunnista noin vain olisi voitu tuomiokapituliin ilmoittaa, ettei neuvotteluihin tulla.
Kuntsarin taannoin tekemässä kyselyssä moni seurakuntavaltuutettu myönsi suoraan olevansa asiassa vähintäänkin hämmentynyt. Samaa hämmennystä ja epäluuloa on vahvasti Salon seudullakin.
Jotkut seurakuntaa lähellä olevat sanovat jo suoraan, että ”tuntuu kuin tätä ajettaisiin kapitulissa kuin käärmettä pyssyyn”.
Sunnuntain Turun Sanomissa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän hallinnossa pitkään istunut Harri Raitis (TS 2.3.) kummastelee piispa Mari Leppäsen äskettäisessä haastattelussa esiin tuomia ajatuksia jättimäisestä seurakunnasta. Raitis toteaa, että lain mukaan aloitteen seurakuntien liitoksesta tekee ensisijaisesti seurakunta. Toissijainen aloitteentekijä voi olla tuomiokapituli tai piispa. Raitis kysyy suoraan, halveksiiko kapituli seurakuntien tahtoa ja muistuttaa, että vaikka päätökset lopulta tekee kirkkohallitus, niin ei ilman laillisia perusteita.
Raitis sanoo myös, että on uskaliasta hakea seurakunnan lakkautusperustetta tulevaisuuden ennusteista, koska tulevaisuudesta ei mitään varmaa tiedetä.
No se pitää tässä ajassa todellakin paikkansa.
Toistan kai itseäni, kun totean, että erilaiset haasteet kirkon sisällä ovat varmasti todellisia ja niitä on nähtävissä muutenkin kuin jäsenmäärän, talouden ja toiminnan vinkkelistä. Ratkaisuksi tarjottu suurseurakunta – alue – ja työalamallin mukaisena – näyttää vaan yhä selvemmin olevan kapitulin enemmän tai vähemmän suorasanaisesti ajama.
Onko se sitten Paimion seurakunnan edun mukainen, ja jäsenten kannalta oikea, ajankohtainen ja toivottava ratkaisu?
Tuota toukokuista keskustelutilaisuutta alkaa oikein jo odottaa.
Taina Tukia
