Tammikuussa järjestetty Monialaisesti nuorten tukena -seminaari toi esiin huolestuttavan kuvan nuorten palveluiden tilasta Varsinais-Suomessa. Yli sata työntekijää asettui nuorten puolelle ja haastoi itseään se-kä työn toimintamalleja edistämään nuorten kasvu- ja elinoloja ja nuorten hyvää elämää. Toimijat edustivat laajasti kunnallista nuorisotyötä, hyvinvointialueen nuorten palveluita sekä järjestökenttää.
Koolla olleet 107 ammattilaista jakavat yhteisen huolen nuorten tämänhetkisestä palvelutilanteesta. Ennaltaehkäisevään työhön tuntuu liikenevän yhä vähemmän resursseja ja korjaavassa työssä painottuu lain velvoittama minimitaso. Matalan kynnyksen palvelujen puute ruuhkauttaa korjaavan työn palveluja. Tämä kehitys ei ole kestävää, ja sen seuraukset näkyvät jo nyt nuorten arjessa. Tarvitaan konkreettisia tekoja tilanteen parantamiseksi. Työntekijät eivät yksinään pysty muuttamaan tilannetta. Palvelujen yhteensovittamista täytyy tehdä nykyisillä tai jopa pienenevillä resursseilla, yhteisessä ymmärryksessä niin johdon, päättäjien ja työntekijöiden kesken.
Seminaarissa nousi esiin myös tärkeä huomio niin sanotusta ”joku” – henkilöstä, joka olisi nuoren tukena läpi palvelujärjestelmän, varmistaisi oikeanlaisen tuen ja huolehtisi kokonaisvaltaisesti nuoren tilanteesta. Tällä hetkellä tämä ”joku” puuttuu. Nuoret tarvitsevat selkeitä tahoja, jotka kantavat vastuuta heidän polustaan eri palveluiden läpi.
Päivän aikana toimijat totesivat etteivät ole huolensa kanssa yksin nuorille suunnattujen palveluiden ja tukien vähenemisestä. Taloudellisen tuen väheneminen saa aikaan lumipalloefektin: esimerkiksi järjestöille jaettavien avustusten leikkaaminen vaikuttaa palvelutarjonnan kaventumiseen nuorille, matalan kynnysten palvelujen puuttuminen nuorille lisää terveydellisiä haasteita sekä luo paineita arjesta selviytymiseen.
Tilaisuuden keskusteluissa nousi esiin myös kehittämistyöhön kohdentuvat varat. Kehittämistyö nähdään tärkeänä, mutta se ei saa asettua vähentämään perustyötä, johon kaivataan lisää työntekijöitä. Perustyöhön satsaaminen tarkoittaa nuorten hyvinvointiin satsaamista ja ennaltaehkäisee näin haasteiden kasautumista. Tässä työssä tarvitaan jokaista toimijaa organisaatioon katsomatta.
Mitä siis pitäisi tehdä?
1. Ennaltaehkäisevään työhön on panostettava – Matalan kynnyksen palvelut ja varhainen tuki ovat avainasemassa, jotta ongelmat eivät pääse syvenemään.
2. Palveluiden yhteensovittaminen on välttämätöntä – Eri toimijoiden välistä yhteistyötä tulee vahvistaa, jotta nuoret eivät putoa järjestelmässä.
3. Resursseja on lisättävä, ei leikattava – Ilman riittäviä työntekijöitä ei voida puhua vaikuttavista nuorten palveluista.
4. Nuorten ääntä on kuultava – Palveluiden kehittämisessä on otettava huomioon nuorten omat kokemukset ja tarpeet.
Nuorten hyvinvointi on koko yhteiskunnan etu, ja siksi heidän tarvitsemansa tuen on oltava prioriteetti. Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja ryhtyvät toimeen ennen kuin on liian myöhäistä.
Useiden monialaisen yhteistyöseminaarin osallistujien puolesta mm.
Heli Veijola,
projektipäällikkö,Nuorisotyön maakunnallinen koordinaatio -hanke
Kiira Lasarov-Pernaja,
uraohjaaja, Kaarinan nuorisopalvelut
Kati Koskinen,
koulunuorisotyöntekijä, Kaarinan kaupunki/Piikkiön yhtenäiskoulu
Mia Konradsdal,
vapaa-aikapalveluiden päällikkö, Paimio
