Tekijä: Maijastiina Hannonen
Satumatolle levitetyillä istuintyynyillä hyörii eskariryhmällinen ihmistaimia. Siniset tyynyt ovat blåbär, valkoiset majonnäs. Mustikoiden ja majoneesien eteen sohvalle istahtaa Satufammu Pia Neovius. Hän lukee lapsille itse kirjoittamansa Örjan och Hafsan -tarinan (suom. Hutilo ja Hompssa) kahden kaupunkilaislokin pitkästä liitosta.
Tarina polveilee kuvaillen todellista maailmaa, kaupunkiympäristöä kaatopaikkoineen. Neovius pysähtyy hankalampien termien ja sanojen kohdalle. Niiden merkitys käydään tarkkakorvaisten eskarilaisten kanssa yhdessä läpi.
Lopuksi Neovius jakaa lapsille itse piirtämänsä värityskuvat sadun hahmoista. Hän ajattelee, että kuva on puolet tarinasta. Niiden värittäminen palauttaa lapset satuun ja sen tapahtumiin.
Työuransa taideteollisten aineiden opettajana ja taiteilijana tehnyt Neovius teki eläkepäivien iloksi uuden aluevaltauksen. Hän alkoi kirjoittamaan ja kuvittamaan lastensatuja.
Kaikki lähti liikkeelle noin viisi vuotta sitten, kun Neoviuksen poika lapsineen asui ulkomailla. Neovius joutui toteuttamaan arkeen osallistuvan Fammun roolia etäyhteydellä. Hän lievitti ikäväänsä lapsenlapsiaan kohtaan videoimalla heille satutuokioita.
Lapsenlapset haltioituivat Fammun saduista ja Fammu niiden kirjoittamisesta. Niinpä Neovius alkoi kirjoittamaan satuja oikein urakalla. Tavoitteeksi muodostui vuodenkiertoon nivoutuvien luontoaiheisten satujen kokonaisuus: kaksi satua jokaista kuukautta kohden. Muutamassa vuodessa hän on ehtinyt ideoimaan, kirjoittamaan ja kuvittamaan 21 satua.
– Kohta matkalaukussani on kaikki 24 satua, hän iloitsee.
Neovius haluaa välittää saduillaan luonnollisen luontosuhteen arvoa. Satujen päähenkilöinä vaeltaa erilaisia luonnon eläimiä, sillä ne ovat neutraaleja. Sukupuolella, uskonnolla tai ihonvärillä ei ole väriä. Kaikenkarvaiset otukset toimivat saduissa yhteistyössä.
Hän ajattelee, että perinteisillä eläinsaduilla on paikkansa nykylasten elämässä. Ne vahvistavat myös kaupungissa asuvien lasten suhdetta luontoon ja eläimiin.
– Minulla on äärimmäisen syvä ja nöyrä luontosuhde. Me emme tule toimeen ilman luontoa.
Luontoon sijoittuvien eläinsatujen taustalla vaikuttaa vahvasti Neoviuksen vuodet maaseudulla. Sadussa pyörii eläinten lisäksi myös serkukset Aada ja G-dolf. Neovius on kirjoittanut Aadan asumaan omille vanhoille kotiseuduilleen Sauvoon.
– 28 vuotta Sauvossa tekivät minut nöyräksi. Maaseudun ihmiset osaavat valtavan paljon. He ovat aitoja ihmisiä.
G-dolf taasen asuu kaupungissa. Serkukset tutkivat yhdessä lähiluontoa ja sen todellisia ihmeitä. Heillä on syvä yhteys luontoon. Serkukset esimerkiksi kommunikoivat eläinten kanssa. Eläimet puolestaan kertovat serkuksille itsestään. Siinä sivussa pienet kuulijat oppivat eläinten ruokavaliosta ja eläinkunnan hierarkioista.
Satumatolla hyörivien eskarilaisten mukana kulkevien aikuisten mielestä Neoviuksen satujen vahvuus on niiden perinteisyys. Sadut eivät sijoitu televisioista tuttuihin fantasiamaailmoihin, vaan suomalaiseen ympäristöön.
Todellisuus on ripoteltu satujen sivuille vaivihkaa ja kerroksellisesti. Esimerkiksi harakat jahtaavat laumana maassa vaeltavia kettuja ja kakkaavat niiden päälle. Saukon nimi on puolestaan Lutra, sillä saukko on latinaksi lutra lutra.
– Minä kerron tositarinoita. Googlaan faktat enkä valehtele.
Neoviukselle on tärkeää, että satujen oivallukset ovat oikeasta elämästä ja kieli puhdasta. Hän kirjoittaa tarinat ensin äidinkielellään ruotsilla. Sitten hän tekee niistä suomennokset. Hän ajattelee, että kaksikieliset sadut tukevat luonnollista kaksikielisyyttä.
Muutama vuosi sitten Neovius ja satujen matkalaukku muuttivat Turkuun. Siinä vaiheessa Satufammuna oleminen alkoi muodostumaan yhä keskeisemmäksi osaksi Neoviuksen arkea. Hän suuntasi satujensa kanssa ruotsinkieliseen tiedotus- ja kultuurikeskus Luckaniin kysymään, josko hän voisi lukea niitä siellä.
Diili syntyi ja myöhemmin syntyi vielä lisääkin. Tällä hetkellä Neovius lukee satujaan säännöllisesti Luckanin lisäksi myös Turun kaupunginkirjastolla. Epäsäännöllisemmin hän vierailee kouluissa ja päiväkodeissa.
Neoviuksen rikkaus satujen kirjoittajana on hänen omien sanojensa mukaan pitkän elämän aikana kertynyt elämänkokemus ja iän tuoma perspektiivi. Sadut ovat paitsi hänen kulttuuriperintönsä jälkipolville, myös rattoisa tapa viettää eläkepäiviä.
– Satufammuna oleminen antaa minulle valtavan paljon, Pia Neovius kiteyttää.
