Tunsin 80-luvulla merkonomin, jolla oli vankka suosio naisväen keskuudessa. Lauantaisin hän humppasi tanssiravintoloissa ja valehteli olevansa Korkeasaaressa työskentelevä leijonankesyttäjä. Ensin se toimi, mutta pian totuus paljastui – lyhyt oli onnen satu.
Näin kuntavaalien alla ehdokkaiden on hyvä muistaa, ettei kannata luvata kuuta taivaalta. Eikä pidä uskotella omaavansa vähintäänkin presidentillisiä kykyjä. Joku voi ottaa tosissaan, laittaa vaalimainos-flyerin talteen, ja murahdella myöhemmin, että et sitten laittanutkaan taloutta ja varhaiskasvatusta kuntoon.
Toisaalta pitäisi erottua joukosta ja rohjeta kertoa vahvuuksistaan, tekemisistään ja erityisosaamisestaan. Se ei ole ihan helppoa. Juuri näiden asioiden esille tuomisessa moni suomalainen kainostelee kovasti. Useimmiten aivan suotta.
Omista saavutuksista ja ansioista kertomisen ja lievän omakehun välinen raja on häilyvä. Mutta kyllä vaalikansa ymmärtää, että valtuustoon päästäkseen ehdokkaalla on tarve käyttää hivenen ”värikynää”. Koska niin muutkin tekevät.
Liian lennokas ei kuitenkaan kannata olla. Vaikka itänaapurin uhka ja varautumisen tarve on isompi kuin vuosikymmeniin, niin runebergiläinen vaalilause ”Äl’ läpi päästä perhanaa”, ei toimi edes Etelä-Karjalassa. Varsinkaan oman kuvan kera.
Kuvallisia vaalimainoksia varten täytyy totta kai hiukan tälläytyä. Silmälaseja uusitaan. Pulisonkeja rajataan. Permanentteja ottavat miehet ja naiset. Hankitaan mannermaisia solmioita ja tyylikkäitä jakkupukuja. Jotkut vaihtavat autonsa uudempaan. Tai ainakin pesettävät sen.
Vaalit on perimmältään vakava asia, mutta kyllä epäkohdista puhumisen lomassa saa olla pientä karnevaaliakin. Iloinen, sopivalla tavalla värikäs kampanjointi on paras tae sille, että kuntalaiset lähtevät aktiivisesti uurnille.
Kunnallislehti järjestää tämän viikon lauantaina aktuellin, mutta hyväntuulisen Vaalitorin Kuntsarin piha-alueella. Ehdokkaita on tuttuun tapaan kaikista puolueista. Toivottavasti myös yleisöä pihan täydeltä.
Vaalitorilla viihtyy, vaikka varsinainen politikointi ei kiinnostaisikaan. Onhan kuntapolitiikka ensi sijassa yhteisten, usein varsin arkistenkin asioiden sujuvaa hoitamista.
”Politiikasta ei Iikka Wiiki oo ikänä ymmärtäny mitään. Se sanoo jotta se on: puljung” (Vaasan-Jaakkoo 1887-1951).
