SAUVO
Sauvon Seuralassa vietettiin tiistai-iltana varsin lämminhenkistä alue- ja kuntavaalipaneelia, jossa ääneen pääsi kaikkiaan seitsemän aluevaali- ja 13 kuntavaaliehdokasta. Paneelin järjestivät paikalliset puolueet yhdessä, ja tilaisuuden juontajina toimivat Kunnallislehden tuottaja Perttu Hemminki (kuntavaalit) ja päätoimittaja Taina Tukia (aluevaalit).
Kuntavaaliosuus oli jaettu kahteen runsaan 30 minuutin osioon, joista ensimmäiseen osallistui ehdokas jokaisesta järjestäjäpuolueesta. Keskustelu lähti käyntiin selkeällä kysymyksellä, jossa tivattiin Sauvon kunnan seuraavan valtuustokauden tärkeimpiä investointeja. Luonnollisesti kärkeen nousivat niin uusi jätevedenpuhdistamo kuin myös lämmitysenergia kunnan kiinteistöissä.
– Sekä uusi jätevedenpuhdistamo että lämmitysenergiamuodon vaihto kunnan kiinteistöissä on saatava käyntiin seuraavan valtuustokauden aikana, tuumi keskustelun ehdokaspuolella avannut Niko Reponen (vas.).
Hänen lisäkseen paneelin ensimmäiseen osioon osallistuivat Mika Rauhala (kd.), Juha Vähä-Kurki (kok.), Perttu Laaksonen (kesk.), Silvia Koski (ps.), Kenneth Finnholm (SDP) ja Sari Hopponen (vihr.).
Keskustan Laaksonen nosti esiin tulevia investointikohteita pohdittaessa myös asuntotuotannon jätevesi- ja energiamuotoasioiden lisäksi.
– Asuntotuotanto on seuraavan valtuustokauden ihan keskeinen investointi, sillä meillä on uudisrakentaminen pudonnut korona-ajan jälkeen käytännössä kokonaan pois.
Tonttitarjonta ei tyydytä
Seuraavaksi puhe kääntyi paneelissa siihen, minkälaista tonttitarjontaa Sauvossa on nyt; onko tarjonta riittävää ja tarpeeksi monipuolista? Yleinen näkemys ehdokkaiden joukossa oli, että tontteja on kyllä määrällisesti mukavasti, mutta ne ovat pitkälti väärässä paikassa.
– Tarjolla olevat tontit pitäisi olla sellaisessa paikassa, josta on hyvä näkymä Sauvon-Kemiöntielle, mutta myös hyvät yhteydet Paimioon ja Turun suuntaan. Jos mietitään vaikka Kallenmäen tontteja niin kumpikaan edellä mainituista asioista ei toteudu, huomautti Mika Rauhala.
Tonttiasiaan hieman laajempaa näkemystä tarjosi Juha Vähä-Kurki, joka muistutti että elinvoiman ehostamisessa myös sillä on merkitystä, minkälainen mielikuva Sauvosta pysähtyvälle tai ohi kulkevalle jää.
– Kun on siistiä, palvelut pelaavat ja yleisilme on vireä, herää ihmisillä kiinnostus muuttaa Sauvoon. Mielestäni näissä asioissa kunta on kehittynyt paljon viimeisen 10–15 vuoden aikana.
Pitäisikö Sauvon liittyä naapuriin?
Kun kuntavaalipaneelin ensimmäinen osio lähestyi loppuaan, hersyteltiin paikalle saapuneita kymmeniä kuulijoita mielenkiintoisella kysymyksellä: Voisitko missään olosuhteissa tai minkäänlaisin porkkanoin kannattaa Sauvoa koskevaa kuntaliitosta?
Kysymys jakoi kenties hieman yllättäenkin ehdokkaat kahtia. Kuntaliitokselle mahdollisuuden voisivat antaa Vähä-Kurki, Rauhala ja Koski. Sitä vastaan puolestaan kaikissa olosuhteissa olivat Laaksonen, Reponen, Finnholm ja Hopponen.
– Eihän meistä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, perusteli Vähä-Kurki.
– Ehdoin tahdoin ei missään nimessä. Mutta jos porkkanoita on tarjolla riittävästi, kannattaa jossain vaiheessa niihin jo tarttua, jatkoi Rauhala.
Koulunkäynti huolenaiheena
Toisessa osiossa Seuralan paneelin lauteille istahtivat Jaana Elo (kesk.), Johan Söderholm (kok.), Markku Taskinen (ps.), Laura Hannula (vihr.), Marko Kelahaara (SDP) ja Maria Nikkari (vas.). Kristillisdemokraateilta ei löytynyt enää toiseen osioon paneeliin osallistuvaa ehdokasta.
Ensimmäisenä ehdokkailta tivattiin keinoja koulunkäynti-ilmapiirin parantamiseen Sauvossa.
– Kännykät pois oppitunneilta ja ehkä koko koulupäivästä, henkilökuntaresurssit paremmiksi ja kasvisruokaa enemmän tarjolle kouluruokailuun. Selkeitä, konkreettisia asioita, paalutti Kelahaara.
Vihreiden Laura Hannulaa huoletti erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointi sekä harrastamattomuus. Jaana Elo puolestaan nosti esiin yhteistyön esimerkiksi Paimion kanssa opettajaresurssin parantamisesta.
– Mielestäni yhteistyötä lähikuntien kanssa voisi olla enemmänkin.
Liikuntaa ja harrastuksia
Koulumaailmasta siirryttiin luontevasti keskustelemaan siihen, miten sauvolaiset nuoret saataisiin liikkumaan ja harrastamaan enemmän. Vasemmistoliiton Nikkari ja myös SDP:n Kelahaara tarjosivat paneelissa hieman erilaisen näkökulman kuin muut ehdokkaat, jotka pohtivat lähinnä kunnan jo tarjoamia eri harrastusvaihtoehtoja.
– Mitäpä jos sen sijaan, että keskustelemme asiasta aikuisten ja kuntapäättäjien kesken, kysyttäisiin ihan suoraan lapsilta ja nuorilta itseltään? Mitä he kaipaavat ja mitä he haluavat, Nikkari heitti, jonka ajatusta Kelahaara jalosti:
– Voisiko meillä olla Sauvossa nuorille jonkinlainen asukasbudjetti, jonka kautta voisi tuoda ehdotuksia ja ajatuksia julki. Ja sitten olisi ihan oikea korvamerkitty määräraha myös valittujen toiveiden toteuttamiseksi.
Kelahaaran kommentti keräsikin Seuralan jo hämärtyvässä tiistai-illassa mukavasti kannatusta aplodien muodossa.
Paneelin oikealla laidalla harrastusmalleja lähdettiin hakemaan myös kirjaimellisesti merta ja kuntarajojakin edemmäs.
– Mielestäni Sauvon pitäisi tarjota enemmän uimahallivuoroja kuntalaisille Paimiosta, koska kunnassa ei ole omaa uimahallia. Toinen hyvä harrastus voisi olla kalastus, se ei vaadi paljoa varoja ja on samalla todellista matalan kynnyksen toimintaa, ehdotti Markku Taskinen.
Sauvossa on ollut vireillä jo jonkin aikaa toive mopotallista nuorille, mutta asia ei ole vielä ainakaan päätöksenteossa edennyt. Sitä Jaana Elo piti jopa aavistuksen nolona.
– Jopa varat ovat olleet olemassa, mutta silti hanke ei ole edennyt. Se on yksi asia, minkä sauvolaiset nuoret ehdottomasti ansaitsisivat.
Aluevaalipaneeli lämpeni loppua kohden
Paneelitilaisuuden avasi noin 40 minuutin loppua kohden mukavasti lämmennyt keskustelu sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta.
Aluevaaleja evästänyttä keskustelua veti Kunnallislehden päätoimittaja Taina Tukia , ja ehdokaspuolella kysymyksiin vastaamassa olivat sauvolainen Tiina Kalasniemi (kd.), kemiönsaarelainen Otto Bruun (vas.), paimiolainen Minni Rantanen (kok.), sauvolainen Jaakko Kivisaari (kesk.), kemiönsaarelainen Satu Söderström (ps.), paimiolainen Anton Simolin (vihr.) ja sauvolainen Jari Mäkirinne (SDP).
Ensimmäisenä aluevaaliehdokkailta tentattiin hallituksen kaavailemista miljoonaleikkauksista, jotka koskisivat luonnollisesti myös Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta.
– Ei voida vain odottaa ja toivoa parasta samalla kun väestö vanhenee. Se on selvää, että säästöjä tarvitaan joka tapauksessa, painotti Minni Rantanen.
Toisessa ääripäässä arvosteltiin sitä, miten lyhytnäköisiä vammaispalveluihin, ikäihmisiin ja lastensuojeluun kohdistuvat säästötoimet ovat.
– En näe, että näistä ehdotetuista säästökohteista on ratkaisuksi pitkällä aikajänteellä. Miten sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan ikinä järjestettyä toimiviksi, jos edessä on vain yt-kierrosta yt-kierrosten perään, kysyi Otto Bruun ja sai osakseen varsin kuuluvat suosionosoitukset.
Mitä palveluja saisi olla?
Toinen aluevaalikeskustelun kuuma peruna oli säästöjen lisäksi se, mitä palveluja omassa kunnassa pitäisi ehdottomasti olla. Vastauksissa toistui omalääkärimalli, jollaisesta on jo seudulla kokemustakin.
– Omalääkärimallin lisäksi näkisin, että kouluterveyspalvelut olisi vähintään hyvä olla olemassa, tuumi Jari Mäkirinne.
Jaakko Kivisaari katsoi asiaa vielä laveammin ja sai puheenvuoronsa päätteeksi isot suosionosoitukset.
– Totta kai Sauvossa tarvitaan ne kaikki samat palvelut kuin muissakin kunnissa. Ei voida olettaa, että ihmiset tulisivat toimeen jossain toisella paikkakunnalla vähemmällä kuin jossain muualla, hän muistutti.
Veronkorotukset jakoivat kahtia
Mahdolliset veronkorotukset, jotta Varhan palvelut saadaan turvattua jatkossakin, jakoivat ehdokkaita.
– Haluaisin kuulla vastauksia muilta puolueilta, jos mistään ei voida säästää ja laitamme ainoastaan veroja verojen päälle, miten kestävää sellainen päätöksenteko on? kysyi Rantanen, johon Kivisaari vastasi välittömästi.
– Meillä on edelleen paljon sellaista terveydenhuoltoa, joka ei ole kovin tehokasta. Tehostamalla saadaan varmasti myös säästöjä aikaan.
Yhtenä tehostamiskohteena esiin nostettiin digipalveluiden lisääminen. Niissä nähtiin omat haittansa, mutta myös etunsa.
– Hyvässä kunnossa oleville ikäihmisille digipalvelut ovat aivan loistava lisä terveydenhuoltoon, sanoi Satu Söderström.
Lähipalvelun, ja nimenomaan ihmiskontaktin puolesta oman puheenvuoronsa piti puolestaan Bruun.
– Kyllä me tarvitsemme sellaisia päättäjiä, jotka ovat vähän valmiita myös taistelemaan ikäihmisen puolesta. En näe että se on hyvä kehityssuunta, että terveyspalvelut ovat jokin näyttöpääte tai digilaite yksinäisen ihmisen kotona, hän päätti keskustelun ja sai osakseen varsin raikuvat aplodit.
