Alustus oli hyvin lennokas, pitkälti kertomus käsikirjoittajan omasta elämästä. Leiri N:o 5 jäi toissijaiseksi, eikä alustaja ollut ihan kartalla siitä mistä puhui. Jopa välähti mielessä, että oliko hän mahdollisesti hengenheimolainen niille, jotka toimittivat ihmisiä leirille.
Miksi näin? Syy ja seuraus.
Vuonna 1945 oli eduskuntavaalit ja äärivasemmisto sai SKDL:n kautta yli 50 edustajapaikkaa eduskuntaan. Eduskunnasta tuli vasemmistoenemmistöinen. Pääministeriksi tuli Ahti Pekkala ja sisäministeriksi nousi Yrjö Leino. Tämän seurauksena Suomen valtiollinen poliisi ( VALPO) joutui äärivasemmiston käsiin.
Tuohon aikaan oli muotia Euroopassa, että fasistit, toisin sanoen kansallissosialistit ripustettiin narun jatkoksi. Hertta Kuusinen, aikansa johtavia kommunisteja Suomessa, oli sisäministeri Yrjö Leinon puoliso ja saarnasi, että Tšekkoslovakia kohtalo on Suomenkin tie. Tätä säesti hieman turkulainen Kansanuutiset- ja päivälehti. Fasistit on saatava valvonnan alle. Tämän seurauksena sisäministeriö alkoi perustaa Suomeen leirejä, jonka tarkoituksena oli saada fasistit valvonnan alaisiksi. Valvontakomissio ei vaatinut tällaista, vaan suomalaiset itse keksivät nämä leirit.
Oliko sattuman oikku, että Paimioonkin perustettiin Oinilan vesiparantolan mäkeen leiri? Sampsa Luonnonmaa omisti maan, rakennukset ja kiinteistöt. Hän oli vuonna 1918 keväällä vallankumousoikeuden sihteerinä ja jäsenenä. Johto ja vartijat leirille valittiin valtiollisen poliisin suosituksesta. Ja syy miksi ihmisiä leirille koottiin, oli joko Saksan kansalaisuus tai naimisissaolo saksalaisen tai unkarilaisen kanssa. Tämä koski niin miehiä kuin naisiakin.
Leiriolosuhteet Paimiossa olivat hyvät pula-ajasta huolimatta. Vartiointi oli aika lepsua ja ihmiset saattoivat käydä Vistalla kaupassa ja toimittamassa asioitaan. Insinööritaustainen saksalaispariskunta, joka oli ollut Riihimäen SAKO- asetehtaan työkalusuunnittelijoina pelkäsivät Venäjälle luovuttamista ja suunnittelivat pakoa Ruotsiin. Käsikirjoittaja viittasi alustuksessa tässä kohtaa yllättävästi natseihin, joita nämä ihmiset eivät kuitenkaan olleet.
Sitten tullaan erittäin ison kysymyksen äärelle. Kuka nämä ihmiset toimitti Paimiosta Eurajoen Olkiluotoon, Ollin maataloon, jonka isäntä korvausta vastaan toimitti ihmisiä venekuljetuksella Ruotsiin? Oliko se autoilija Suokas Oinilasta vai pyöräliikkeen pitäjä Uuno Mäentaus Preitilästä, joka oli Kalevan työväenyhdistyksen puheenjohtajanakin. Näillä miehillä oli autot ja he olivat osallisena auttamassa Ruotsiin pyrkiviä pakolaisia, kuten inkeriläisiä ja virolaisia ja heillä oli yhteyksiä Siirtoväen tuki- ja huoltoverkostoon. Alustuksessa mainittiin myös maanviljelijä Paavo Nurmi, joka oli Mäentaustan parhaimpia ystäviä, ja toimi oppaana pakolaisille kuljetuspisteisiin.
Leiri nro. 5 lopetettiin 1947-1948 vaihteessa, jolloin käytiin uudet eduskuntavaalit. Tuolloin vaalit voitti maalaisliitto ja sosiaalidemokraatit. Kiitos sosiaalidemokraateille ryhdistäytymisestä ja vaalimainos kuuluikin; Nyt riittää!
Jos vaaleissa ei olisi näin käynyt, todennäköisesti osa paimiolaisista olisi löytänyt itsensä myös samalta leiriltä.
Hyvää Paimion kaupungin 700-vuotisjuhlaa ja teatterikesää kaikille!
Heikki Tuominen
tietolähteet: Siirtoväen tuki- ja huoltoverkoston yksityiset muistiinpanot
päiväkirjoista.