Teksti: Kaija Unhola
Paimion kesäteatterinäytöksen harjoitukset ovat täydessä vauhdissa. Musiikkinäytelmä Leiri N:o 5 kertoo Paimiossa vuosina 1945–1946 sijainneen internointileirin elämästä. Rankkaa aihetta käsikirjoittaja-ohjaaja Pekka Saaristo on kuvannut musiikin ja vähän huumorinkin kautta.
– Kun Paimion 700-vuotisjuhlavuoden kesänäytelmän käsikirjoituskilpailu julkistettiin, minulle tuli mieleen vanha aihe, josta sain ensimmäiset tiedot yli 20 vuotta sitten. Että Paimiossa oli sijainnut internointileiri. Pistin liuskan verran tarinaa nimimerkillä ”Kotiseutuhistoria kunniaan”. Raati tarttui aiheeseen, Pekka Saaristo kertoo.
Pekka Saaristo on iloinen ja onnellinen, että hänen käsikirjoituksensa valittiin.
– Isomuotoista tehdään, mutta vankasti, kun kyseinen ”luonnonparantola” oli vain puolen kilometrin päässä kesäteatterilta. Asia oli täysin vaiettu, ikään kuin se olisi ollut häpeä. Lautelanmäessä sijaitsi neljä rakennusta, jotka vielä 1980-luvulla siellä olivat. Leirin rakennuksilla oli liikuttavan kauniit nimet: Rauhala, Toivola, Lepola.
Leirillä oli Saksan ja Unkarin kansalaisia. Jatkosodan jälkeen välirauhasopimuksen toisen pykälän mukaisesti Suomi sopi, että valtion oli internoitava eli eristettävä maassa oleskelevat saksalaiset ja unkarilaiset. Heitä ilmoitettiin olevan Suomessa noin 700. Osa Suomen saksalaisista poistui maasta, eikä lukumäärää saatu täyteen. Sitten Suomen ulkoasiainvaliokunta teki ”epämääräisen” päätöksen, että myös saksalaisten kanssa avioituneet suomalaissyntyiset naiset ja heidän lapsensa internoitiin, eristettiin.
Leirillä paimiolaista henkilökuntaa
Paimiolaisia ei leirillä tiedetä olleen. Paikallista henkilökuntaa oli leirin emäntä ja keittiöapulainen. Näytelmässä eräinä hahmoina ovat sulhasmies Nurmisen Paavo ja keittiöapulainen Elli, jota Paavo käy friiaamassa leirillä. He tuovat paikallisen värin näytelmään.
Sisällöltään internointileiri sopii kesäteatterinäytelmäksi, sillä synkkään aiheeseen liittyi myös keveyttä ja toivoa. Leiriltä karattiinkin lukuisia kertoja.
– Kamppailen sen kanssa, ettei näytelmästä saa tulla liian hauska. Pohjimmiltaan leirillä oli aika tylsää. Ja koko ajan oli epätietoisuus: ”mihin meidät viedään, miten meidän käy?” Vuonna 1946 tuli päätös, että internoidut vapautetaan, paitsi 15 henkilöä, jotka jäivät jatkointernointiin Hankoon, Saaristo miettii.
Musiikkia mukana
Leiri N:o 5 -näytelmässä näkyy ihmisten luontainen sopeutuminen huonoon tilanteeseen. Leiriläisille muodostui ikään kuin oma yhteiskuntansa.
Paimion internointileirillä oli valtava määrä lahjakkuutta: esiintyviä taiteilijoita, tanssijoita, laulajia ja muusikoita.
– Leirillä oli oma Romuorkesteri, joka myös meidän esityksessä nähdään. Nelihenkistä orkesteria johtaa kapellimestari Baumgartner, jota esittää näytelmässä Juho Paltta , Paimion teatterin tuottaja Sebastian Allén mainitsee.
Paltta oli kaksi vuotta sitten soittamassa Viulunsoittaja katolla -näytelmässä. Nyt hän esiintyy ensimmäistä kertaa Paimiossa kapellimestarina, myös näyttämöllä.
– Se on hieno ja jännittävä kokemus. Ensin kasattiin bändi, ja kun Outi Ollilalta saatiin musiikkia, ruvettiin maaliskuussa kappaleita käymään läpi. Laulajat tulivat viime lauantaina mukaan, Juho Paltta kertoo.
Paimion teatteri on tunnettu hyvästä laadusta.
– Bändi koostuu ammattilaisista ja meillä on taiteellinen työryhmä, vaikka ollaan harrastajateatteri. Ohjaajat ovat vuosikausia olleet ammattilaisia. Olemme nostaneet riman itsellemme aika korkealle. Teemme kesäteatteria, talviteatteria sekä lapsi- ja nuorisoteatteria. Nyt kaupunki on vahvasti mukana tässä 700-vuotisjuhlanäytännössä, tuottaja Sebastian Allén hehkuttaa.
Paimiosalissa on maanantaina 19.5. klo 18–20 mahdollisuus perehtyä aiheeseen luennolla:
Väliinputoajat: Saksalais-suomalaisten perheiden internointi 1944–1947.
Pekka Saaristo on ohjannut ja käsikirjoittanut näytelmiä Paimioon lähes 50 vuotta – aina Paimion historiasta. Itse hän on syntyperäinen paimiolainen.Saaristo ohjasi Paimion kesäteatterin ensimmäisen näytelmän Paimiolaissi olla , jonka oli käsikirjoittanut Ilpo Tuomarila . Saaristo muistelee teatterin alkuaikoja. Kesäteatterin perustamiskokous pidettiin vuoden 1978 lopulla ja ensimmäinen näytös oli kesällä 1979.
– Kansalaisopiston rehtori Ritva Virtanen , lukion rehtori Risto Kaarlela ja kulttuurilautakunnan taideasiamies Uolevi Salminen olivat saaneet päähänsä, että Paimioon tarvitaan kesäteatteri. Kesäteatterin paikaksi valikoitui Museomäki. Mitään infrastruktuuria ei ollut, vaan rakennustelineistä rakennettiin nouseva katsomo. Kaiken huippu olivat keskellä näyttämöä kasvavat isot männyt.
Kunnallisneuvos Väinö Santala oli Kotiseutumuseon perustanut. Hän oli sitä mieltä, että alueelta ei saa kaataa yhtään puuta.
– Sanoin, ettei tule teatteria sitten. Uolevi Salminen ehdotti, että ajamme Santalan Väinön luokse. Tultiin hänen kanssaan teatterin perustamispaikalle. Väinö kysyi: ”Mitkäs puut sun pitäisi saada kaadettua, poika?” Sanoin, että neljä tai viisi suurta puuta. ”Ai niin jumalattoman paljon”, Santala sanoi ja jatkoi ”No kaatakaa nyt sitten”, Pekka Saaristo kertoo.
