PAIMIO
Alitalon Puutarhan mehuasemalla painetaan pitkää päivää, vaikka syksyn mehukiireet siintävät vielä kaukana edessäpäin. Keväällä aseman koneiden läpi kulkee 12 000 litraa simaa. Ulla-Maija Alitalon käsissä pullot täyttyvät nopeasti ja aivan yhtä nopeasti vieressä työskentelevä Jukka Uusitalo korkittaa valmiit pullot kiinni.
Tahti on kova, mutta ilmassa leijuu jotain muutakin kuin vain siman tuoksu, nimittäin muutos.
– Viime syksynä totesin, että tämä oli tässä. Toki olen sanonut samaa jo kymmenen vuotta, mutta nyt olen tosissani. Nyt tämä loppuu, Alitalo toteaa päättäväisesti.
77-vuotiaan Alitalon ajatuksena on siirtyä vihdoin oikeasti eläkkeelle. Ajatus on kytenyt jo pitkään, mutta viime syksyn ennätyksellinen omenasato ja sen tuoma työkuorma oli hänelle viimeinen niitti.
– Tahti oli tappavan kova. Teimme töitä aamuneljästä iltakymmeneen. Mehustimme 60 000 kiloa omenoita, Alitalo kertoo.
Mehuasemalla sukupolven vaihdos
Mehuaseman toiminta tai siman tuotanto ei kuitenkaan ole loppumassa, vaan Alitalon vävyn, Jukka Uusitalon, on tarkoitus siirtyä ohjaksiin ensi syksystä lähtien. Uusitalo onkin parhaillaan oppimassa siman valmistuksen saloja.
– Hyvä resepti on olemassa, joten sitä ei tarvitse muuttaa. Eli hommat jatkuvat, tekijät vain hiukan muuttuvat. Joskus on pakko siirtää vastuuta nuoremmille, Uusitalo hymyilee.
Saattaa kuitenkin olla, että aivan täysin Alitalo ja hänen miehensä Mikko eivät jää laakereille lepäämään. Lopettamisilmoituksen jälkeen Alitalo nimittäin sanoo, että vaikka he siirtyvät taka-alalle, toimivat he silti mehuasemalla apulaisina ja neuvonantajina. Innostusta yritystoiminnan kehittämiseenkin löytyy yhä. Alitalo on kehitellyt itsekseen uudenlaista simaa.
– Olen testaillut puolukkasimaa. Ai, että se on hyvää! Alitalo innostuu.
”Me ollaan vasta pääsemässä vauhtiin!”
Iltatoripuuhat jatkuvat
Viime syksy oli Alitalolle raskas muutenkin kuin tuhansien omenakilojen vuoksi. Hänellä todettiin syöpä, joka leikattiin loppuvuodesta. Hoidot ovat tältä erää ohi, eikä Alitalo oikeastaan ajattele koko asiaa. Hän painottaa, että sairaus ei myöskään ollut syynä lopettamispäätökselle.
– Ei se ollut katastrofi, sillä en kokenut itseäni sairaaksi missään vaiheessa. Monet ovat kauhistelleet sitä, että jatkan samaan tahtiin ja kerron asiasta avoimesti. Mutta en ole sitä salaillut, sillä se on elämää, Alitalo sanoo.
Alitalo kertoo olleensa aina kova tekemään ja touhuamaan. Edessä siintäviä eläkepäiviäkään hän ei aio viettää lepäillen. Pihan kukkaistutuksissa riittää puuhaa, ja jo aloitettu rhodopuisto kaipaa lisää aikaa. Aktiivisesta iltatoritoiminnasta Alitalo ei myöskään aio luopua.
– Me ollaan vasta pääsemässä vauhtiin, Alitalo nauraa.
– Meillä on paljon suunnitelmia. Ja niillä nuoremmilla on niin kauhea vauhti päällä, että tulee kiire pysyä perässä, hän jatkaa.
Energiaa paikallisista ihmisistä
Osa syy siihen, että Alitalo on jatkanut mehuaseman parissa niin pitkään, löytyy paikallisista ihmisistä.
– Mehustuskausi on oikeastaan ainoa aika, jolloin minulla on tilan ulkopuolisia kontakteja. Muuten pyörin tuolla pihalla omissa oloissani. Sellainen vanhentaa äkkiä, Alitalo pohtii.
Alitalo kertoo saavansa energiaa ja intoa tekemiseen ihmisten tyytyväisyydestä. Niin mehuasemasta kuin Paimion iltatoreista saatu positiivinen palaute saa jatkamaan, vaikka vuosia karttuukin.
– Aina välillä pysähdyn miettimään, että herranjestas, olen kohta 80! Sitten alan taas tehdä jotain ja unohdan sen. Ihmisten ja varsinkin nuorten ihmisten kanssa tekeminen virkistää. Niin kauan täytyy tehdä, kun jaksaa, Alitalo summaa ja suuntaa takaisin pullotuskoneen pariin.
