PAIMIO 700
Teksti ja kuvat: Kaija Unhola
Paimion 700-juhlavuoden tapahtumiin liittyvän Räpälän kirkon arkeologisten kaivausten alustavia tuloksia saatiin kuulla toukokuun alussa Paimiosalissa. Turun yliopiston arkeologi Juha Ruohonen avasi luennollaan vuoden takaista tutkimusta. Siinä havaittiin, että kirkko on ollut muodoltaan pidempi kuin on ajateltu. Jokitörmän tukipaalutustakin löytyi.
Saatujen tulosten valossa Ruohosen mukaan näyttäisi siltä, että kirkko olisi palanut. Tämä perustuu sulaneiden lasi-ikkunoiden palasten löytymiseen. Kirkon ensimmäisten, Paimion yhteiskoulun rehtorin maisteri Iikka Kronqvistin tekemien, vuoden 1930 kaivausten päätelmät ovat saman suuntaiset.
Räpälän kirkon viime vuoden kaivaukset tehtiin yhteistyössä Paimion kaupungin, Paimion seurakunnan, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen sekä Paimio-Seuran kanssa. Mukana kaivauksissa oli runsaasti vapaaehtoisia. Opastettavia koululaisryhmiä sekä muita kiinnostuneita kävi kaivauksilla runsaasti. Tutkimus oli menestys, Juha Ruohonen summasi.
Pystykivet olivat hautapaasia
Räpälän kirkko hävisi tiettävästi 1700-luvun alussa. Maa-alue siirtyi yksityiseen omistukseen ja päätyi viljelykäyttöön. Kirkon tontti palautui 1920-luvulla takaisin seurakunnalle. Iikka Kronqvist kaivoi esille 1600-luvun lopulla hylätyn kirkon perustuksen. Tuolloin löytynyt kiveys paljastui kirkon itäpäädyn seinälinjaksi.
Kronqvistin kaivausten tutkijat eivät kiinnittäneet niin paljon huomiota pieniin löytöihin kuin rakenteisiin, toisin kuin uusimmassa tutkimuksessa. Ainoat löydöt, joita sata vuotta sitten otettiin talteen, olivat sulaneet lasinkappaleet ja rahat, jotka ajoittuivat 1360-luvulle. Todettiin, että kirkko oli ollut puurakenteinen. Sen sakaristo oli vanhin, jo edeltävänkin kirkon kivijalan osa.
Pystykivet kirkon itäpuolella löytyivät Kronqvistin kaivauksissa ja ne nostettiin oletetuille paikoilleen. Niitä paljastui vieläkin maan alta lisää. Kronqvist päätteli, että ne olisivat hautakiviä.
– Piikkiöläissyntyinen arkeologi, professori Juhani Rinne ansiokkaasti piti niitä varhaiskristillisinä hautakivinä, Juha Ruohonen kertoi.
Viime vuoden kaivauksissa selvisi, että hautakivien alueella oli ihmisjäänteitä, luita.
– Pystypaadet ovat keskiajan lopun tai uuden ajan alun paimiolaisten vainajien haudoille pystytettyjä kiviä. Se on merkittävä havainto. Osa luista oli säilynyt varsin hyvässä kunnossa. Niistä tehtiin radiohiiliajoituksia. Luut ovat mahdollisesti 1400-luvun loppupuolelta tai 1500-luvun alusta tai uuden ajan puolella, Ruohonen jatkoi.
Tutkimuskysymykset ja löydöt
Räpälän vuoden takaiset kaivaukset tehtiin, jotta saataisiin lisätietoa kirkkorakennuksesta, sen yksityiskohdista, ajoituksesta, mahdollisesta aidasta, hautamerkeistä eli pystykivistä, mitä ne ovat ja mihin ne ajoittuvat. Lisäksi tutkittiin jokirannan paalutusta.
Kun pintamaa kuorittiin, alkoi tulla löytöjä: venäläistä fajanssia, punasaviastian korva 1700-1800-luvulta, liitupiipun varren kappale, rautakautista keramiikkaa eli saviastian kappaleita, noin 1000 vuotta vanhoja. Lisäksi löytyi värillistä lasia, osa väritöntä, metallisia pyörylöitä eli prakteaatteja, yksipuolisesti lyötyjä, joissa oli muun muassa kuninkaan pääkuva.
– Ne ovat keskiaikaisia, hyvin pieniä ja hyvin kevyitä 1220-luvulta, Ruohonen avasi.
Viimeisenä oli vuorossa paalutuksen etsintä, jonka otti työkseen Timo Virta.
– Se oli aikamoinen työ. Koillisnurkasta ei löytynyt mitään. Sitten avattiin itälaitaan toinen alue. Sitä kaivettiin aika syvälle. Aivan itäpäädystä löytyi kiveys. Sen keskeltä löytyi paalu, joka jatkui tosi syvälle.
– Yhdestä kivestä löytyi lyhyt poranreikä. Kivi otettiin talteen. Puupaalusta saatiin tehtyä ajoitus. Mahdollisia ovat 1600-luvun loppu, 1700-luvun alku, ehkä 1800-luku. Todennäköisesti sinne on tehty erilaisia rakenteita sortumisen estämiseksi. Mielenkiintoinen lisä on se, että paalut on tuettu kivillä, Ruohonen sanoi ja lisäsi, että tulos on hieno.
Ruohonen mainitsi lopuksi, että tutkimus oli tehokas ja tuloksekas. Löytöaineiston tutkimus on vielä kesken. Tiedossa on mahdollisesti lisää yllätyksiä.
