Kylmässä alkukesässä on kuitenkin hyvät puolensa. Vedet, käytti niitä sitten uimiseen tai ei, ovat pysyneet kirkkaina. Lämmön uupuminen on saanut vedessä lymyävät syanobakteerit odottamaan. Sinilevä kun tykkää samanlaisesta kesäsäästä kuin suurin osa meistäkin: aurinkoisesta ja lämpimästä. Sinileväkukinnot ovat usein huipussaan kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Karkeasti yksinkertaistettuna voisi sanoa, että mitä aikaisemmin kesän lämmöt saavuttavat meidät, sitä aikaisemmin alkaa myös sinileväkausi. Se tietää loppua tai ainakin taukoa uimiselle.
Lämmön ja valon lisäksi sinilevä tarvitsee runsastuakseen ravinteita, ja niitä meillä valitettavasti riittää niin sisäjärvissä kuin Saaristomerellä. Ely-keskuksen mukaan Varsinais-Suomen alueella vesistöjä kuormittavat erityisesti maa- ja metsätalous, haja-asutus sekä paikoitellen turvetuotanto. Tämän alueen suurista järvistä yli puolet ja joista yli 90 prosenttia on ekologiselta tilaltaan korkeintaan tyydyttävässä tilassa. Joista ja järvistä ravinteet valuvat pikku hiljaa mereen asti, joka näkyy jokakesäisenä sisäsaariston hernekeittona.
Vesien rehevöityminen ei ole vain uimareiden ongelma. Ajan kanssa se johtaa veden samenemiseen, yllä mainittujen levien ja muiden vesikasvien lisääntymiseen ja happikatoon, joka tarkoittaa suuria ongelmia kaloille ja muille vesieliöille. Paimionjoki-yhdistys ja muut alueen toimijat yrittävät hillitä ongelmaa erilaisin hankkein. Varsinais-Suomen Ely-keskus myönsikin juuri lähes 1,7 miljoonaa euroa vesien tilaa parantavilla toimille.
Jos uiminen ei tänä kesänä maistu, voi siinä tarvittavia lihaksia tarjota talkooavuksi paikallisille toimijoille. Jospa sitten joskus tulevaisuudessa pulikointi onnistuisi läpi kesän.
