
Autopelto Meltolan kartanon mailla todistaa, että sokerijuurikkaat kiinnostavat kansaa. Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) järjestämään eiliseen Peltopäivään oli ilmoittautunut ennakkoon 300 osallistujaa, joista suurin osa oli saapunut paikalle hämmästelemään uusinta teknologiaa.
Kunnallislehti saapui paikalle juuri, kun drooninäytös oli alkamassa. Pirkka Herpiö Skydatalta ohjasi heti alkuun yleisöä kauemmas, sillä masiina tekisi kuudellatoista siivellään ”ihmisistä salamia”.


Droonin avulla levitetään pellolle esityksessä vettä, tositoimissa nestemäistä lannoitetta. Iltapäivän raelannoitteen levittämisestä luovuttiin tuulen takia, mutta jo yksin vesi riitti todistamaan, kuinka teknologia on hyvä renki. Isännän ei tarvitse kuin lisätä vettä automatisoidun droonin säiliöön ja vaihtaa akut.
Herpiö kertoo yleisölle yhden droonikiertelyn riittävän hehtaarin viljelyalaan. Järjestelmä lentää ilman manuaalista puuttumista.



Joutsenlaulusta ennätystason nousukaudeksi
Drooninäytös kiinnostaa niin alan ammattilaisia, tutkijoita kuin sokerijuurikkaan viljelijöitä. Moni harkitsee viljelyn aloittamista, sillä alalla eletään uudessa nosteessa.
– Viljelyala on kasvanut tälle vuodelle ennätysmääriin. Tällä hetkellä sopimusviljelijämäärä on yli 730. Kolme vuotta putkeen on mukaan viljelijäporukkaan liittynyt yli sata uutta viljelijää vuodessa, iloitsee Fanni Heinonen Sucros Oy:lta.
Moni muistaa sokerijuurikkaan viljelyn joutsenlaulun vuosituhannen vaihteesta, kun osa suomalaisen sokeriteollisuuden omistajuudesta siirtyi Tanskaan.
– Useammat tehtaat ajettiin alas, muun muassa Salon tehdas. Sokerijuurikkaan viljely hiipui Suomessa, muttei se kokonaan loppunut. Ja nyt on ihan ennätyshehtaarit. Tällä hetkellä eletään taas juurikkaan nousukautta, kertoo Mikko Kuusvuori Hankkijan teltalla.
– Tuttuja asiakkaita on tullut sadan kilometrin päästä tänne, iloitsee kollega Samuli Rintala .

Miehet arvelevat, että suuri tekijä sokerijuurikkaan viljelyn nousu- ja laskukausissa on hinta- ja tukipolitiikka. Sokerijuurikkaan viljely vaatii myös tietotaitoa, jota välittää juuri Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus Paimiossa.
– Sokerijuurikkaan viljely vaatii ammattitaitoa. Sitä ei ihan jokainen kykene hanskaamaan, Kuusvuori toteaa.

Kasvun salaisuutena tietotaito ja yhteisöllisyys
Rintalan esitellessä 12-rivistä kylvökonetta on helppo huomata tilaisuudessa vallitseva tunnelma. Monet vaikuttavat tuntevan toisensa, mutta paikalle on saapunut myös ruotsinkielistä nuorisoa Pohjanmaalta asti.
– Toimialan vahva yhteisöllisyys on varmasti myös yksi syy, miksi ala kiinnostaa, Heinonen pohtii.
Hän kertoo myös, millainen selviytyjäkasvi sokerijuurikas on.
– Juurikkaan viljelyn erilaiset valttikortit on tiedostettu entistä paremmin, muun muassa kannattavuus ja viljelykiertoon tulevat hyödyt. Sokerijuurikas hyödyttää myös kierrossa seuraavaksi tulevia kasveja, ja se pärjää hyvin vaihtelevissa olosuhteista. Se on todellinen riskinhallintakasvi tilalla.

Heinosen mukaan kaikki sokerijuurikkaasta käytetään hyödyksi.
– Sokeri on päätuote. Sivutuotteena syntyy erittäin maittavaa täydennysrehua eli puristeleikettä ja melassia.
Rintala ja Kuusvuori toteavat, että kiinnostus sokerijuurikkaan viljelyyn on niin suurta, ettei Säkylän sokeritehtaan täysilläkään pyörivä kapasiteetti ole riittävä.

Kauempana pellolla ruksuttaa robotti, joka on kylvänyt oman lohkon. Lisäksi esittelyssä on puomisadetuskone ja erilaisia muokkaus- ja kylvökoneita. Myös täsmäviljelyratkaisuille on kysyntää pullakavin lisäksi. Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen rooli tiedonvälittäjänä on tärkeä.
– Tutkimushan ei koskaan lopu kesken. On tärkeää, että kaikki viljelijät saavat uutta tietoa. Muutoksia tulee kuitenkin koko ajan, ja kasvinsuojelu päivittyy, SjT:n johtaja Susanna Muurinen valaisee.
Sokerijuurikkaiden ystävät jäävät vaihtamaan kokemuksia kartanon peltoaukealle, jolla siintää tulevaisuus.
