Tänä juhannuksena moni täällä vietti juhannustaan merenrannassa palellen. Tuuli tuiversi pari päivää lähes tauotta.
Mutta eipä ollut sinilevää. Viileitä ja melko nopeita olivat uimareissut, mutta ilmeisen turvallisia myös juhannuksen turmatilastoja katsoessa.
Kun vesi on pysynyt viileänä, levätilanne on pysynyt kurissa. Vuosi sitten toukokuun helteet yllyttivät sinilevän kasvuun jo kesäkuun alussa. Nyt Lounais-Suomen merialueilla ei sinilevästä ole vielä näkynyt vilaustakaan.
Toki on niin, että tilanne voi muuttua nopeasti, jos sää lämpenee. Levä todellakin vain piileksii. Rehevöitymistä ei valitettavasti viileä kesä estä, eivätkä vesistöt itsestään puhdistu. Vesiensuojelullisille toimille on pysyvästi huutava tarve.
Tuorlassa avattiin taannoin kaikelle kansalle avoin maatalouden vesistöpolku, joka esittelee sellaisia vesienhallinnan toimenpiteitä, joilla pyritään saamaan aisoihin mereen valuvat ravinteet. Useimmat toimet polulla tarjoilevat konkreettisin esimerkein tietoa maatalouden vesiensuojelutoimista. Se on hienoa, sillä vaikka toimista monet ovatkin viljelijöiden vastuulla, niin tieto on hyväksi kaikille, joille meri ja rannat tarjoavat kesäasumista tai virkistystä.
Vesienhallinnan toimenpiteistä useat estävät kiintoainesten ja ravinteiden valumista pelloilta mereen. Yksinkertaisin näistä on, että peltoja ei viljellä rannan tuntumassa. Kun vesi ei valu pelloilta mereen, ravinteet jäävät tehokkaammin viljelmien käyttöön ja se voi myös parantaa satoa. Tuorlassa kokeilussa on myös agrometsä, jossa vesistön ja pellon väliin istutetaan puustoa, jonka juuret sitovat maata ja vähentävät valumia.
Tuorlan polku viestii vahvasti siitä, että maatalous on Saaristomeren mittavin yksittäinen kuormittaja ja että suojelussa on paneuduttava maatalouden ratkaisuihin. Silti toivoisi, että aina kun maataloutta osoitellaan ryhtymään suojelutoimiin, muistetaan että ne toimet vaativat rahaa, jota tiloilta ei noin vain liikenisi. Tuotantokulujen nousu on viime vuodet ajanut tiloja ahdinkoon ja pakottanut monet luopumaan tuotannosta, mutta samaan aikaan silti julkisuudessa kannetaan huolta huoltovarmuudesta ja kotimaisen tuotannon merkityksestä ja pitäisi merikin pelastaa.
Tulee vähän sama olo kuin hiirellä räätälinä. Ei tullut housuja, ei takkia, eikä lopuksi liiviäkään.
