SAUVO
Sauvon kesäteatterin lavalla nähdään tänä kesänä Louisa May Alcottin klassikkoromaaniin pohjautuva Pikku naisia.
Tarina kertoo neljästä sisaruksesta, Jo, Meg, Beth ja Amy Marchista 1860-luvun Yhdysvalloissa. Heistä Jo haaveilee kirjailijan urasta ja kapinoi aikansa kapeita naisen rooleja vastaan, ja hänet näytelmässä nostetaan selkeästi keskiöön. Eläväinen ja ilmeikäs Aada Sevón sopii täydellisesti Jo:n rooliin, ja muutenkin roolitus on kaikkien hahmojen osalta onnistunut.
Muiden sisarusten rooleissa nähdään useampi näyttelijä, joka vaihtuu aina hahmon kasvaessa. Rooleihin on löydetty niin samannäköiset näyttelijät (joista osa taitaa ollakin sisaruksia), että katsoja ei välttämättä edes huomaa näyttelijän vaihdosta, joskin saattaa ihmetellä, miten hahmo kasvoi lavalla oikeasti.
Tänä vuonna Selkun näyttelijäkunta on selvästi nuorempaa kuin aikaisempina vuosina ja lavalla nähdään peräti parikymmentä pääosin nuorista koostuvaa näyttelijää.
Nopea tempo
Iso näyttelijäjoukko mahdollistaa nopeat vaihdot kohtauksesta toiseen. Näytelmä onkin hyvin nopeatempoinen, eikä tyhjäkäyntiä nähdä. Ohjaaja Heini Vahtera on onnistunut näytelmän rytmityksessä ja tarinan langat pysyvät käsissä, vaikka parhaimmillaan lavalla on meneillään kolmekin kohtausta yhtä aikaa.
Vaikka tempo on nopea, kannattaa, erityisesti lapsikatsojien kohdalla, varautua siihen, että esitys kestää kaksi ja puoli tuntia. Juoneltaan esitys on hyvin uskollinen kirjalle, eikä tärkeimpiä kohtauksia ole karsittu, mutta ehkä hivenen olisi voitu tiivistää näytelmän loppupuolelta.
150-vuotias näytelmä nostaa esiin erityisesti naisen asemaa, joka on teemana edelleen ajankohtainen. Silti näytelmää ei ole lähdetty modernisoimaan, vaan 1800-luvun ajankuva välittyy erityisesti puvustuksessa. Kerronnassa esitys lainaa toki nykypäivästä esimerkiksi hidastetuissa elokuvallisissa kohtauksissa.
Lämminhenkinen esitys
Louisa M. Alcott ei olisi halunnut kirjalleen ajalle tyypillistä romanttista loppua, mutta hänen kustantajansa vaati sen kirjoittamaan. Vaikka näytelmä seuraa muuten uskollisesti kirjaa, lopun suhteen on päädytty ratkaisuun, jonka Alcott:kin olisi hyväksynyt.
Näytelmästä paistaa läpi teatterilaisten yhteishenki ja lämpö, mistä kertoo sekin, että näytelmän lopussa silmiään pyyhkii paitsi osa katsojista, myös näyttelijöistä.
