Jani Nieminen
Supermoto-moottoripyörä liikkuu hiljalleen eteenpäin samalla kun paimiolainen silloin 16-vuotias stunt-ajaja Kristian Lehto valmistautuu huimaan temppuun. Hetken päästä hän ”ländää” (laskeutuu onnistuneesti jaloilleen) mahdollisesti maailman ensimmäisenä ihmisenä takaperivoltin liikkuvan supermoto-pyörän selästä.
– Vastaava temppu on tehty joskus kyykkypyörällä, muttei tietääkseni tuollaisella pyörällä. Se jännitti aika paljon, koska en tiennyt miten siinä käy ja onko se edes järkevää. Perustemput ei enää jännitä, koska niitä on hangattu niin paljon, kommentoi Lehto.
Nykyään 19-vuotias hurjapää kehittää ja harjoittelee jatkuvasti entistä hurjempia temppuja, joissa vain mielikuvitus ja fysiikan lait voivat olla rajoina. Ei siis ole ihme, ettei Lehdon vanhemmat olleet ainakaan alun perin kovinkaan innostuneita poikansa harrastuksesta, vaikka nykyään sitä tukevatkin. Nuorempana Lehto harrasti musiikkia, näyttelemistä ja kaikenlaista akrobaattista temppuilua, kuten volttien tekemistä.
– Vielä 14-vuotiaana olin päättänyt etten halua mopoa, mutta isoveljien keuliminen herätti kiinnostuksen. Lopulta olin veljeksistä ainoa, joka sai kevarin 16-vuotiaana. Tätä lajia olen nyt harjoitellut kolmatta vuotta lähes päivittäin ja temput käyvät yhä haastavammiksi.
Kaksi pyörää ja rajaton mielikuvitus
Stunt-ajo, eli kansainvälisesti motorcycle stunt riding, on sekä fyysisesti että henkisesti vaativa laji, jossa ei ajeta kelloa vastaan tai mitata nopeuksia, vaan keskitytään pyörän hallitsemiseen ja luovien näyttävien temppujen tekemiseen, joita kilpaluissa arvioi tuomaristo. Arvioinnin kohteena ovat akrobaattisuus, taitavuus ja ajotyyli, eli käytännössä paremmuuden ratkaisevat pyörän hallinta, sen päällä temppuilu, jouhevat siirtymät tempusta toiseen sekä yleisön haltuun ottaminen.
Lehdon pyörä on 450 kuutioinen ja noin satakiloinen vuosimallia 2016 oleva KTM-krossipyörä, joka on muokattu katukäyttöiseksi. Se ei kuitenkaan ole rekisterissä, vaan se pitää kuljettaa ajopaikoille pakettiautolla.
– Se on oikeastaan tehokkain olemassa oleva supermoto kevyellä rungolla. Siinä on reilu 65 heppaa, eli takapyörä repii ja sutii. Meille on onneksi suotu muutama suljettu alue, joissa saamme harjoitella ja kehittää itseämme, kun noudatetaan sovittuja sääntöjä.
Lehdon ajovarustukseen kuuluu kaikki mahdolliset suojat, eli turvallisen kypärän lisäksi selkäpanssari, kyynärpää-, reisi- ja polvisuojat. Suhtautuminen vaarallisen lajin turvallisuuteen on tervettä.
– Mulle on ihan sama miltä näytän. Kunhan ei satu, kun kaatuu. Loukkaantumisia on toki ollut ja vähän ne toki pelottaa, mutta ei mulla oikein ole itsesuojeluvaistoa.
Harjoittelu on lähes päivittäistä ja ammattimaista. Viikossa tunteja suljetuilla harjoittelualueilla kertyy paljon. Lehto on tänä vuonna asettanut tavoitteen ettei lopeta harjoitusta ennen kun on oppinut jotain uutta. Huimapäisyyden ja alhaisen itsesuojeluvaiston lisäksi laji vaatii myös fysiikkaa.
– Ensikertalaiselle jo lyhyt ajo riittää tekemään seuraavasta päivästä kivuliaan. Kyllä mä sanoisin, että olen ihan ammattiurheilija.
Somen ja videoiden tärkeys
Stunt-ajo on helppo yhdistää nuorisoslangilla ilmaistuna mopojonneihin ja -miitteihin, jotka ovat tapahtumia, jossa mopoilijat keulivat ja sutivat moposuoralla. Yhtäläisyyksiä onkin jonkun verran, mutta stunt-ajoa suoritetaan pienemmällä alueella ja siihen kuuluvien temppujen hallitseminen vaatii paljon harjoittelua.
– ”Mopojonneilu” on ehkä helpoin reitti lajin pariin. Valtaosa harrastajista on aloittanut moposuorilta, joiden kautta on herännyt halu oppia lisää. Itse en ole nuorempana mopollakaan rällännyt kylillä ihmisiä häiritsemässä, mutta joitain harmittaa jo sekin, että Facebookin profiilikuvassa keuliii. Itse olen aina kaikkia kohtaan ystävällinen, kommentoi Lehto, jonka sanoihin on helppo uskoa.
Esikuvia on Lehdolla ollut useampia. Kotimaisista Arttu Stenberg on Suomen ja kenties koko maailman parhaita. Hänen videoitaan Lehto ahmi etenkin harrastuksen alkutaipaleella. Suomessa laji on kehittynyt paljon ja harrastajiakin on paljon, joskin ei Turun seudulla niinkään Eero Syrjäsenkin muutettua takaisin Keski-Suomeen. Paikallisista harrastajista paimiolainen Miro Tausa on Lehdon tärkeä harjoituskaveri ja maailman parhaiden kyykkypyörä stunt-ajajien joukkoon kuuluvaa salolaista Niko Säkkistä hän on seurannut tarkkaan niin videoilta kuin harjoituskentälläkin.
Some-kanavissa julkaistavat videot ovatkin tärkeä osa harrastusta. Niillä laji ja ajajat saavat laajaa näkyvyyttä. Uusien harrastajien houkuttelemisen lisäksi se on ajajille tärkein väylä hankkia näkyvyyden kautta yhteistyökumppaneita sekä suhteita tapahtumajärjestäjiin.
– Itse julkaisen tällä hetkellä pääasiassa Instagramiin (@lehto.kr) ja katsojamääriä mitataan miljoonissa. Minulla oli hyvä TikTok-tili, josta sain jo rahaakin, mutta he päättivät, että moottoripyörällä keuliminen ei ole heidän alustallaan sallittua ja sulkivat koko tilin. Hyvillä videoilla katsojamäärät menee somessa ihan älyttömiksi. Se tuo pienelle lajille näkyvyyttä ja sitä kautta kasvava huomio tuo toivottavasti sekä uusia harrastajia että yhteistyökumppaneita.
Hopeaa kotimaassa, haaveet maailmalla
Kilpailujakin lajissa järjestetään, mutta enimmäkseen tapahtumat ovat näytösluonteisia tai muita yleisötapahtumia, joihin stunt-ajajia hankitaan vetonauloiksi. Tänä vuonna Helsingissä Mayhem Weekend -tapahtumassa järjestetyissä SM-kilpailuissa Lehto pokkasi hopeaa. Myös maailmalla on paljon erilaisia tapahtumia, mutta niihin osallistuminen vaatii yhteistyökumppaneita.
– Juuri tällä hetkellä Saksassa on käynnissä MM-kisat, joihin minullakin olin tavoite osallistua, mutta en saanut budjettia kassaan. Siellä on muita suomalaisia ja varmasti on tulossa pokaaleita Suomeen. Jatkossa haluan olla mukana.
Lehdon harrastustausta näyttämöiltä voisi kenties avata ovia myös elokuvamaailman stunt-rooleihin, mutta tavoite on silti myös kilpailuissa. Ehkä seuraaviin MM-kisoihin mennessä löytyy yhteistyökumppaneita, joiden siivin kuljettaja ja pyörä saadaan kansainvälisille kentille tuomaan mainetta Paimioon. Tavoitteet nuorella hurjapäällä on korkealla:
– Tämä on laji, jossa vain mielikuvitus on rajana. Sitä pystyy kehittämään ja viemään uusiin suuntiin varmaan loputtomasti. Kangaroo 360 on ehkä vaikein temppu tällä hetkellä, mutta mä olen onnistunut siinä jo monesti. En usko, että se on vaikein mitä tuollaisella pyörällä voi tehdä, vaan haluan kehittää jonkun vielä vaikeamman mitä kukaan ei ole vielä ajatellutkaan mahdolliseksi. Uusien temppujen lisäksi haluan kiertää maailmaa ja tehdä tätä ammatikseni niin kauan kuin kroppa ja pää kestää.
