PAIMIO 700
Talot kertovat- projekti paljasti sunnuntaina Meltolassa, miten sijainti Suuren Rantatien varrella on värittänyt paikallista historiaa.
Historiaa valottaneiden Irmelin Isokosken , Ossi Tammiston ja Lauri Partasen tarinoissa melske-sanalle saatiin taustaa erityisesti kun Ossi Tammisto kertoili kahdesta suuremmasta konfliktista, jotka koskettivat myös Paimiota ja Meltolaa. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1599 toteutunut Kaarle-herttuan Sauvon Kärkkisten kautta kulkenut sotaretki, jonka yhteydessä Kaarle kukisti veljenpoikansa Sigismundin Ruotsin ja Suomen valtaistuimelta. Sitten vuosina 1700-1721 käytiin suurta Pohjan sotaa, jonka kuluessa ja erityisesti vuosina 1713-1721 Meltolassakin elettiin kovia aikoja. Venäjän miehitysaika tunnetaan nimellä isoviha, ja se koetteli niin kartanoa, kuin sen tuntumassa eläneitä. Seudulta vietiin lapsia ja nuoria orjuuteen Venäjälle ja todennäköisesti myös idemmäksi.
Irmelin Isokoski oli listannut Meltolan merkittävimpiä isäntiä. Vuosisatain varrella kartanon omistivat suvut, joiden vaiheet nivoutuvat hallitsijoihin ja vallanvaihdoksiin. Isokosken puheissa vilisivät historian merkittävät nimet, kuten Skytte, Dönsby, Stienrnkors, Bielke, Horn, Falkenberg sekä titteleinä mm. kuninkaan majoitusmestari, kuninkaan asemies tai aseenkantaja, muonitusmestari, amiraali, läänin hopmanni, sotamarsalkka, eversti, herashövdinki, maaherra. Näitä kuunnellessa konkretisoitui entisestään ajatus Kuninkaantiestä ja valtavirrasta.
Vaikka nimet ja herruudet kerronnassa vilistivät, varmasti monet kuulijoista muistavat vielä tovin, että vallasta taistelleiden kuninkaiden varjossa kartanon omistajista yksi kuuluisin, Niilo Olavinpoika ( Nils Olofsson) kannatti Sigismundia ja suututti Kaarle Herttuan polkemalla tämän tukipyyntökirjeen lattiaan. Ehkä siksi jo ensimmäisellä sotaretkellään Kaarle poltti kartanon. Sauvon kautta voitokkaalle sotaretkelle tullut Kaarle mestautti sittemmin karkuun yrittäneen Niilon Viipurissa ja pää ripustettiin Karjalanportille varoitukseksi muille.
Historiassa naisten rooli usein jää vähemmälle huomiolle, mutta 1600-luvulta Meltolasta tunnetaan kartanontytär Elin, jonka puoliso omisti Fiskarsin ja Mustion rautaruukin. Isokosken mukaan Elin listataan keskiajan merkittäviin naisvaikuttajiin, joista on tulossa kirja myöhemmin. Historiassa muutoinkin näkyy, miten aatelisnaiset olivat osa kartanon historiaa ja myös kartanon omistus saattoi vaihtua naisten kautta.
Historiallisten muistelujen lomasta paljastui kiinnostavasti paitsi aateliskartanon elämää koetelleita mutkia ja kohtaloita, myös sitä konkretiaa, joka on koskettanut kartanon kupeessa eläneitä tavan ihmisiä. Sigismundin puolustajat perääntyessään tuhosivat nykyisen ykköstien sillan tienoilla alajuoksulla olleen Paimionjoen sillan ja lossin varassa elettiinkin sitten satoja vuosia.
Lauri Partasen lapsuuden ja nuoruuden muisteloissa Meltola näyttäytyi kehityksen keskuksena. Monien tietämän tiilitehtaan ja viljelyn kupeessa kartanolla tehtiin puukenkiä, nappeja ja purkitettiin jopa silliä.
