PAIMIO
MÄKIHYPPY 11-vuotias Anni Korpi kiipeää Varasvuoren mäkikeskuksen portaita ylös rauhallisin askelin. Jo pelkästään keskisuuren K29-mäen lähtöpuomille kertyy montusta matkaa reilusti toista sataa askelta, joten kiirettä ei kannata pitää. Edessä on syksyisenä torstai-iltana vielä montaa vastaavaa kierrosta, eikä matka puomilta takaisin montun pohjalle kestä kuin noin viisi sekuntia.
Valmentaja Eetu Hokkanen nostaa käden ylös sen merkiksi, että mäki on vapaa. Korpi päästää irti lähtöpuomista ja liukuu vauhdin kiihtyessä kohti hyppyrin keulaa. Ponnistus, ja pian Korpi liiteleekin ilmojen halki noin 20 metrin matkan ennen kuin hallitun alastulon jälkeen edessä on jälleen uusi kapuaminen lähtötasanteelle.
Vaikka 20-metrinen ilmalento ei ota aikaa kuin runsaan sekunnin, on se runsas sekunti syy saapua Kaarinasta vähintään kaksi kertaa viikossa Paimion Varasvuorelle kapuamaan amatöörin silmiin loputtomalta näyttäviä portaita.
– Lentäminen on totta kai mäkihypyssä parasta, mutta on tässä paljon muutakin. Yhteisöllisyyttä, kavereita ja mukavaa yhdessä tekemistä. Ja tietysti kisareissuja myös, Korpi miettii hiljalleen hämärtyvässä Varasvuoren mäkimontussa.
Tytöt löytäneet mäen
Jos vielä kymmenen tai eritoten parikymmentä vuotta sitten mäkihyppyä harrastava tyttö tai nainen oli harvinaisuus, alkaa tällä hetkellä tilanne olla jo toisin päin. Ainakin Varasvuorella.
Noin puolet Paimion Urheilijoiden kaikkiaan liki 30:sta mäkihypyn harrastajasta on tyttöjä.
– Vaikea siihen on sanoa mitään yksittäistä syytä, mutta ehkä tytöt ovat vähän sinnikkäämpiä ja kärsivällisempiä harrastajia tänä päivänä kuin pojat. Mäkihyppy varsinkin on laji, jossa tuloksia saadakseen on oltava kärsivällinen, harjoiteltava paljon ja tehtävä hirvittävä määrä toistoja. Matka isompiin mäkiin on todella pitkä, tuumii Paimion Urheilijoiden mäkijaoston puheenjohtaja ja pitkän linjan valmentaja Valtteri Schleutker.
Ehkä pienen maistiaisen tästä trendistä saa seuraamalla tavan torstaiharjoitusten alkulämmittelyjä. Sekä Schleutker että Hokkanen antavat aina tarkat ohjeet ennen jokaista suoritusta, ja sen jälkeen niiden toistaminen on pitkässä rivistössä varsin kirjavaa. Siinä missä esimerkiksi Korpi ja muutama muu tyttö tekevät tunnollisesti jokaisen liikkeen ohjeiden mukaisesti, on varsinkin muutamalla noin 10-vuotiaalla pojalla huomattavasti työläämpää seurata perässä.
Mutta toisaalta, näin se on taatusti ollut enemmän tai vähemmän aina. Pojilla riittää energiaa, mutta sen kanavointi vain yhteen asiaan kerrallaan ei ole aivan yksinkertaista.
– On se varmasti myös luontaista, että tytöt ovat ehkä keskimäärin tunnollisempia ja kärsivällisempiä asioiden suhteen, Schleutker tuumii.
Mäkikoulusta alkuun
Perinteinen tapa aloittaa mäkihyppyharrastus on lähteä mukaan Paimion Urheilijoiden mäkikouluun. Koulun kautta lajia kokeileekin tukku lapsia vuosittain, ja yksi mäkikoulussa hyppytaipaleensa aloittanut on 8-vuotias paimiolainen Vilma Rosti. Hän puki sukset ensimmäistä kertaa jalkaansa toukokuussa.
– Äiti huomasi mainoksen mäkihypyn kokeilupäivästä ja kysyi, haluaisinko mennä. En oikein heti innostunut asiasta, mutta päätin lähteä kuitenkin kokeilemaan. Nyt treenaankin jo kolmesti viikossa, Rosti hymyilee.
Samalla K8-mäki on vaihtunut K15-mäkeen, ja ensituntumaa myös Varasvuoren toiseksi suurimmasta eli K29-mäestä on otettu jo alastulorinteen osalta.
– Se on yksi haave, että pääsisi hyppäämään vielä tulevan talven aikana K29:stä. Ja joskus tulevaisuudessa sitten totta kai isosta K58-mäestä. Niin ja tietysti Lahden betonista myös! Rosti nyökkää.
Yksilölajissa yhtenä joukkueena
Kun nuorten hyppääjänalkujen kanssa keskustelee Varasvuorella, nousee vastauksista esiin kaksi kaikkia yhdistävää asiaa: jokaisella mieli siintää yhä vain isompiin mäkiin, ja toisaalta treeneissä käydään ennen kaikkea hauskan ja mukavan yhdessä tekemisen takia. Vaikka mäkihyppy onkin mitä suuremmissa määrin yksilölaji, on ainakin Paimion Urheilijoiden mäkitreeneissä joukkueurheilun tuntua. Nuoret ja lapset kannustavat toisiaan siinä missä vanhemmat ja valmentajat huolehtivat yhdessä, että harjoitteleminen on kaikille turvallista ja mielekästä.
Jo neljättä kertaa alkuillasta mäkitorniin ja kohti K29-mäen lähtöpuomia kapuava Anni Korpi sanoo, että tulevan kilpailukauden yksi haaveista on hypätä Varasvuoren isosta, eli K58-mäestä.
– Ja totta kai pian edessä siintävät kotikisat siintävät myös mielessä. On kiva päästä kotimäkeen kisaamaan Suomen parhaita vastaan, hiihtoa, yleisurheilua ja triathlonia mäkihypyn lisäksi harrastava Korpi sanoo.
Varasvuoren maljoja jakoon
Varasvuoren suurmäestä hypänneille on perinteisesti jaettu Varasvuoren malja muistoksi uroteosta. Käynnissä olevien torstaitreenien päätteeksi tuohon maljaan oikeuden sai myös Anni Korpi, joka leiskautti elämänsä ensimmäiset hypyt isosta mäestä historian neljäntenä tyttö- tai naishyppääjänä.
– Aika pitkä matka on tultu siitä, kun Anni tuli kolme vuotta sitten ensimmäistä kertaa kokeilemaan mäkihyppyä. 45 minuuttia jännitettiin montussa ennen kuin vedettiin hyppyhaalari päälle ja sukset jalkaan. Mutta kärsivällisyys ja tunnollisuus sekä ahkera treenaaminen palkittiin jälleen, Schleutker iloitsee.
Hänen mukaansa on odotettavissa, että lähivuosina ikonista maljaa päästään jakamaan useammallekin seurassa 2020-luvulla harrastamisen aloittaneelle mäkilupaukselle.
– Tilanne on nyt hyvä, olosuhteet ovat kunnossa mukana on paljon innokkaita nuoria. Jos iso mäki oli 2010-luvulla paikoin harmillisenkin vähällä käytöllä, on nyt näkymä sellainen, että pian sieltä hypitään lähes aina viikkotreeneissä.
Junioricupia Varasvuorella tulevana viikonloppuna
Viime lokakuun tapaan Varasvuorella sekä hiihtoputki Paipissa riittää kuhinaa myös tulevana viikonloppuna, kun valtakunnallisen Junioricupin kauden toinen osakilpailu käydään Paimiossa. Mukaan on ilmoittautunut noin 80 kilpailijaa, joiden lisäksi kaupunkiin saapunee parisensataa ihmistä kilpailijoiden tausta- ja kannustusjoukkoina.
– Kyllä se ainakin Paimion mittapuulla on jo ihan iso urheilutapahtuma. Treenit alkavat perjantaina, ja lauantaina kisataan eri sarjoissa käytännössä aamusta iltaan. Ensin hypätään mäessä, ja sen jälkeen edessä on vielä hiihto-osuudet Paipissa, Valtteri Schleutker kertaa.
Vaikka mäkihyppy ja hiihtoputki Paippi voidaan herkästi nähdä irrallisina harrastuspaikkoina, korostaa Schleutker nimenomaan Paipin merkitystä muun muassa tällaisia juniorikisoja järjestettäessä.
– Hiihto ja mäkihyppy kulkevat käsi kädessä, ja valtaosa meidänkin hyppääjistä harrastaa myös hiihtoa. Jos meillä ei olisi putkea, ei treenaamisesta tulisi mitään. Saati tällaisten kisojen järjetämisestä. Iso kiitos siis vapaaehtoisille ja Jorma Niemisen suuntaan myös täältä, Schleutker korostaa.
Mäkihypyn ja yhdistetyn Junioricup Paimiossa Varasvuoren mäkikeskuksessa ja hiihtoputki Paipissa lauantaina 11. lokakuuta. Myös Paimion Urheilijoiden mäkikotka Niko Kytösaho on paikalla lauantaina seuraamassa kisoja.
