Hyvää Aleksis Kiven päivää! Myönnetään heti alkuun, etten ole lukenut Seitsemää veljestä (1870). Turun kaupunginteatterissa olen heidät nähnyt ja tehnyt luokassa luonnetestin, jossa tulos oli yksi veljeshahmoista. Joku oppilaista kysyi, miksi kaikki ovat miehiä. Kävi siinä aikamoinen lotto vanhemmille. Emme heti hoksanneet, miksi veljeksistä pitäisi liekehtiä. Lukemalla se varmasti selviäisi.
Seitsemän veljestä kertonee jotain perisuomalaisuudesta, johon pitäisi 2000-luvulla samaistua. Ei ainakaan yksikään 1800-luvun mieskirjailija saa unohtua, kuten kävi naispuoliselle Wendla Randelinille (1823–1906).
Wendela-nimellä kirjoittanut Randelin, o.s. Cumenius, kirjoitti yhden Suomen ensimmäisistä romaaneista. Den Fallna – Langennut ilmestyi yli 20 vuotta aiemmin kuin Seitsemän veljestä, joka nostetaan kirjallisuutemme suureepokseksi.
Wendelan teos käsitteli aviorikosta. Koska hän kirjoitti salanimellä, tekijä oli lukijoille arvoitus. Herrat Topelius ja Snellman kiittelivät romaania, jossa Raamatun vertauskuvallisuus yhdistyi aikalaisittain onnelliseen loppuun.
Jos pitäisi sokkona tai edes teatteriesityksen perusteella valita kumman lukisin, olisi vastaus selvä. Yläasteella pakkonakiksi osui loistava Tuntematon sotilas vaihtoehtoisen veljessaagan sijaan. Kiven kuolinmökinkin edustalla Tuusulassa olen käynyt, mutta ajatuksena herran kirjallinen tuotanto tuntuu tiilisKiveltä. Silti olen vapaaehtoisesti ahminut puolet Volter Kilven Alastalon salista.
Nykyajassa lukemisensa voi kaiken muun ohella useimmiten valita. Aleksis Kiven syntymäpäivänä juhlitaankin suomalaista kirjallisuutta. Silloin voisi muistella myös kaikkia unohdettuja kirjailijoita. Heitä löytyy lähikirjaston poistolaarista. Kymmenen vuotta riittää kadottamaan hengentuotoksen syöveriin, mikäli on koskaan päässyt seulasta läpi. Omakustanne ei ole kestävin vaihtoehto ruokakaupassa asioinnille.
Arkkuhautaus on jo kolme kertaa kalliimpaa kuin aiemmin, eikä hautajaisissa ei ole välttämättä yhtään muistelijaa. On tavoiteltava pyhän kokemuksia yhteiskunnan ulkopuolelta. Kirjoittaminen, vaikka sen tekisi vain päiväkirjaan itselleen, voi näin digiaikana johtaa ikuiseen elämään.
