PAIMIO, SAUVO, KAARINA, LIETO
Samu Ekroosin työ on siitä erikoista, että sen hedelmiä ei moni halua nähdä arjessaan. Paimion, Sauvon, Kaarinan ja Liedon kuntien yhteisenä varautumissuunnittelijana työskentelevä Ekroos vastaa kuntien valmiussuunnittelun koordinoimisesta. Suunnittelun tarkoituksena taas on, että kunta toimii ja palvelee myös poikkeusoloissa.
– Toivon sormet ristissä, että työni ei ihan hirveästi kuntalaisille näy. Toivon siis, ettei sellaisia häiriötilanteita tule, jossa näitä suunnitelmia testattaisiin ihan oikeissa tilanteissa, Ekroos sanoo.
Suomen kunnissa päätyönään turvallisuutta ja varautumista tekevien määrä on reilu 30. Kukaan heistä ei kuitenkaan tee työtä useamman kunnan yhteisenä työntekijänä. Viime elokuussa aloittaneen Ekroosin pesti on Suomen ensimmäinen kuntarajat ylittävä varautumisresurssi.
– Isommissa kaupungeissa turvallisuuspäälliköt tekevät varautumista. Esimerkiksi Turun kaupungissa on turvallisuus- ja riskienhallintajohtaja, jonka kanssa olemme varautumisen suhteen kollegoja. Hän tekee kuitenkin paljon muutakin kuin varautumista, Ekroos selventää.
Ekroos painottaa, ettei hän ole tullut kuntiin aloittamaan varautumista. Kunnat ovat varautuneet erilaisiin kriiseihin jo vuosikymmeniä. Yksi esimerkki varautumisesta ovat yleiset väestönsuojat, kuten Kaarinan Vapari.
– Varautuminen on ollut aiemmin osittain ilmiöpohjaista. Esimerkiksi kun pari vuotta sitten varoiteltiin sähköpulasta, niin varauduttiin sähkönjakeluhäiriöihin. Mutta kukaan ei oikein koordinoinut sitä, ovatko kaikki toimialat ja yksiköt varautuneet, Ekroos selittää muutosta.
– Nyt on tunnistettu, ettei kaikkien pienten kuntien ole järkeä palkata omaa työntekijää, hän jatkaa.
Valmiutta arjen häiriöihin
Suomessa on olemassa kansallinen riskiarvio, joka tunnistaa, mitä uhkakuvia Suomeen kohdistuu. Sen lisäksi tehdään maakunnallisia riskiarvioita, joissa syvennytään alueellisesti merkittäviin uhkiin. Näihin uhkiin varautuvat myös kunnat.
– Pyrimme tunnistamaan niitä uhkaskenaarioita, jotka vaikuttavat kunnan palveluihin tai suoraan kuntalaisten henkeen ja terveyteen, Ekroos selittää.
Mitä tällaiset uhkakuvat ovat? Puhutaanko sodasta?
– Kyllä ne on niitä arjen häiriötilanteita. Hirveän usein, kun puhutaan varautumisesta, niin ensimmäisenä tulee mieleen sota. Mutta kyllä varautuminen lähtee siitä, että jos varaudumme hyvin arkisiin häiriötilanteisiin, kuten sähköjakelu- ja vedenjakeluhäiriöihin, niin silloin saamme kehitettyä vastetta myös poikkeusolojen skenaarioihin, Ekroos selventää.
Suurimmat uhat kunnissa ovat hyvin samanlaisia kuin valtakunnallisetkin uhat. Esimerkiksi kyberhyökkäykset ja logistiikan häiriöt voivat osua myös pienempiin yksiköihin.
– Viime kevään työtaisteluissa oli paljon keskustelua polttoaineen jakelusta. Silloin logistiikan häiriöt nousivat mahdollisiksi. Uhkana on, että kuntiin ei saada jotain kriittistä palvelua sen vuoksi, että logistiikka on häiriintynyt. Se on yksi esimerkki, Ekroos avaa asiaa.
Ekroosin työn tavoitteena on, että kaikissa neljässä kunnassa tehdään varautumista yhteisin periaattein. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin toimiala alkaa tehdä omia valmiussuunnitelmia, sama työ alkaa kaikissa neljässä kunnassa samaan aikaan.
– Varautuminen on osittain myös hankintoja ja tässä voimme yhdistää voimamme. Kun häiriötilanne on käynnissä, niin haaveenani on, että voimme siinäkin tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen. Eli esimerkiksi Paimio voi pyytää apua Kaarinasta, Sauvosta ja Liedosta ja toisinpäin, Ekroos sanoo.
”Se on myös sitä, että pitää huolta omasta henkisestä hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan.”
Varautuminen on viisautta
Vaikka suurin osa Ekroosin työstä tapahtuu kulissien takana suunnitelmien kimpussa, hän kokee tärkeäksi olla käytettävissä myös suoraan kuntalaisille. Jonkin verran hän onkin jo ehtinyt kiertää asukastilaisuuksia, joissa hän on käynyt puhumassa kotitalouksien roolista varautumiseen.
– Pääsanoma on, että varautuminen on viisautta. Suomalainen kokonaisuusturvallisuuden malli nojaa siihen, että me kaikki varaudumme, Ekroos sanoo.
Kotitalouksien ja kansalaisten varautuminen on Ekroosin mukaan paljon muutakin kuin 72 tunnin kotivaran ylläpitämistä.
– Se on myös sitä, että pitää huolta omasta henkisestä hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Silloin on parempi iskukyky kohdata vaikeuksia. Se on tosi iso tekijä varautumisessa, Ekroos pohtii.
Vaan entä se paljon puhuttu kotivara? Millaisessa kunnossa on varautumissuunnittelijan oma kotivara?
– Kyllä minä haluan sanoa, että se on kunnossa, Ekroos naurahtaa.
– Meillä on riittävästi vettä, muonaa ja pelejä, joita pelataan ilman sähköä. Ja muonassa on muistettu asianmukaisesti myös herkut. Karkkipäivä se täytyy viettää kaikissa turvallisuustilanteissa, hän jatkaa hymyillen.
