PAIMIO
Joku haluaa tuoda omaa persoonallisuuttaan esiin esimerkiksi sisustamalla kotiaan tietyin värein tai kalustein. Toiselle persoonallisuuden esiintuominen saattaa tarkoittaa vaikkapa pukeutumistyyliä. Kolmas taas somistaa vaikkapa pihaa tai puutarhaa mielensä mukaan.
Vaikka trendit ja mieltymykset vaihtuvat, aina aika ajoin on myös mukava huomata, että tietyt hyvät asiat ovat ja pysyvät. Siinä missä allekirjoittanut viritteli, tuunasi ja vaihteli omien mopojen ja kevytmoottoripyörien osia tärkeinä teinivuosina parikymmentä vuotta sitten, on paimiolainen Lukas Vahtera, ja monet hänen kaveripiiriinsä kuuluvat harrastaneet samaa ja vieläpä lähes samoin metodein 2020-luvun puolivälissä.
– Melkein kaiken voi vaihtaa, ja sosiaalinen media on ideoita pullollaan. Facebookissa myydään paljon käytettyjä osia, ja ideoita omiin tuunauksiin voi saada vaikkapa TikTokista tai Instagramista, juuri 17 vuotta täyttänyt Vahtera kertoo.
Oman tyylin esittelyä
Vaikka menopeli Vahteran alla vaihtuikin kuluvana keväänä moposta kevytmoottoripyörään, ei perusidea tuunaamisessa muutu pyöräkoon kasvaessa: oma tyyli pitää hakea, ja mielellään vähän erottuakin muista.
– Ehkä moottoritilaan asennetut siniset led-valot ovat sellainen vähän erilainen erikoisuus, mikä omasta moposta löytyi. Varsinkin iltaisin pimeällä ne erottuivat hyvin, Vahtera tuumii esitellessään työnsä tulosta perheensä kotipihalla Paimiossa.
Ja työn tulos, Vahteran tapauksessa 50-kuutioinen Yamaha DT -enduromopo pysyy vielä tulevatkin vuodet samassa perheessä. Sen varmistaa pari vuotta nuorempi pikkusisko, jolle sinimustaan kuosiin tuunattu DT seuraavaksi siirtyy.
– No itse asiassa värimaailma tulee vielä vähän muuttumaan. Kuulemma jotain pinkkiä tarvitaan sekaan, ja muutenkin mopo piti teknisesti laittaa vakiokuntoon. Se oli vanhempien vaatimus, ja kuulemma sitä ennen ei ajeta kevarilla, Vahtera hymyilee.
Mopoautot kaikonneet
Siinäkään mielessä maailma ei ole juuri muuttunut 20 vuodessa, että yleisimmät tuunaus- eli muutoskohteet liittyvät edelleen mopojen värimaailmaan, mutta myös peileihin, valoihin, vilkkuihin ja sopivissa määrin myös tekniikkaan. Pakoputkia vaihdellaan lisätehon ja -nopeuden toivossa, mutta virittely ei ole mitenkään keskiössä tämän päivän nuorten mopokulttuurissa.
– Totta kai sitäkin tehdään, ja teharit (tehopakoputki) on miltei kaikilla. Mutta itselleni tuunaaminen on ollut paljon muutakin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun pääsin TET-harjoitteluun teollisuusmaalaamoon ja siellä sain maalattua katteet sekä mopon runkoa. Sen jälkeen on sitten tullut kaikenlaista pienempää osaa hankittua, mutta ei mitään suurta. Jos pitäisi jokin kokonaissumma arvioida, niin ehkä 400–500 euroa on mennyt rahaa muutoksiin.
Jossain määrin mopoilussa on palattu myös askel taaksepäin 2000-luvun alkuvuosiin, että 2010-luvun aikana ilmiön tasolle nousseet mopoautot ovat hiljalleen hävinneet teiltä.
– Niitä on todella vähän, jotenkaan nuoret eivät enää oikein innostu mopoautoista. Enduropyörät ovat varmaan suosituimpia, ja niistä varmaan puolet on Derbi-merkkisiä. Korkea ajoasento on varmaan yksi iso tekijä, miksi ne ovat suosiossa, Vahtera tuumii.
Mopotallille kehut
Runsaat kolme vuotta sitten Tillintuvalle avattu mopotalli saa Vahteralta kehut. Eritoten mopojen pesupaikka on ollut ahkerassa käytössä, mutta myös tallin työkalut.
– Se on ollut todella hyvä uudistus ja palvelee mopoilijoiden lisäksi myös hieman vanhempia nuoria, joilla on jo auto. Siellä on hyvät työkalut pienten korjausten tekemiseen ja usein vielä saa neuvojakin, miten joku asia kannattaa tehdä.
Mopotalli on siis selvästi lisännyt Paimiossa mopoilijoiden yhteisöllisyyttä, mutta toisinaan kokoontumisiin lähdetään kuntarajojen ulkopuolellekin.
– Masku on varmaan kaukaisin, missä olen ollut mopomiitissä, ja toki sitten Turussa useampaan kertaan. Kaikkiaan kilometrejä on parissa vuodessa kertynyt noin kuusi tuhatta, Vahtera ynnää.
Paimiossa mopoilijoiden ”kikkailupaikat” ovat vähissä, kun minkäänlaista moposuoraa ei ole ainakaan vielä nuorille järjestynyt. Vahtera kertoo, että tällä hetkellä suosituimpia kokoontumispaikkoja mopotallin lisäksi ovat muutamat hiljaisemmat tai päättyvät tiet eri puolilla Paimiota.
– Hiljaisia teitä, joilla ei ole juuri muuta liikennettä. Niin ettei olla ainakaan haitaksi muille, Vahtera korostaa.
