Ehkä yllättävää on, että yleisimpiä festarikävijän murheita on rakko jalassa. Tämän kertoo Suomen Punaisen Ristin aktiivi, Turun osaston ensiapuryhmän toisena johtajana toimiva Kati Lehtimäki.
– Aikuiset osaavat käyttäytyä maltillisemmin. Saatetaan jo muistaa laittaa sukat kenkiin, ettei tule rakkoja, hän hymähtää.
Rockfestissa aamusta lähtien päivystänyt konkari ei itse ole genren kuuntelija, mutta ensiapuryhmän tehtävät ovat festareista riippumatta samat.
– Tyypillisesti on haavoja, kaatumisia, nilkan nyrjähtämisiä, rakkoja ja auringonpistoksia. Nyt on ollut rauhallista. Ei mitään erityistä, vaan ihan pieniä juttuja. Sitä varten me täällä ollaan, Lehtimäki hymyilee.
Hän innostui vapaaehtoistyöstä jo vuonna 1988 asuessaan Kaarinassa.
– Siellä olen aloittanut SPR:n nuorissa. Joskus kymmenen vanhana se oli kivaa tekemistä. Mietin, että partio vai punainen risti. Lapsesta asti ajattelin, että minusta tulee sairaanhoitaja.
Lehtimäki olikin 25 vuotta töissä ambulanssissa ensihoitajana, ja on nyt ollut nelisen vuotta terveysalan opettajana. Sitä ennen hän ehti olla mukana perustamassa SPR:n Peimarin ensiapuryhmää.
– Muutin Paimioon jossain kohtaa, niin oli tavallaan luonnollista olla siellä mukana.
Nyt Lehtimäki on asunut kolme vuotta Turussa. Ruisrockitkin hän on rokannut ensiapupisteellä, mutta johtajan roolissa ei ehdi bändejä kuunnella.
Sama juhlakansan selviytymispaketti pätee tapahtumissa vuodesta toiseen.
– Päähine, vesi, särkylääke, aurinkovoide. Ne tulevat ensimmäisenä mieleen.
Yleisesti Lehtimäki arvioi, että nuorten humalahakuisuus on vähentynyt. Varttuneempi väki saattaa yhä juhlia nuoruudessa opituilla tavoilla. Kaikkiaan Rockfestit juhlittiin silti ensiapuryhmän näkökulmasta rauhallisesti.
