KAARINA
OHO, Tehopiirakka ja Rahtarin rukkanen – Sepen grilli panostaa ainakin annosten nimeämiseen. Myös legendaarinen Painonvartijan painajainen kuuluu repertuaariin. Valinta on vaikea, mutta mikä tahansa se on, laannuttaa se takuulla Krossin shoppailijoiden nälkäkiukun. Suurin osa asiakkaista vaikuttaa kuitenkin tulleen yksinomaan grilliin. Itsetunto yrityksellä on kohdillaan, sillä se mainostaa nettisivuillaan myyvänsä Turun seudun maukkainta grilliruokaa.
– Tää on alueen paras grilli, vahvistaa Rahtarin rukkasta tilaava Jari.
Kysyessä perusteluja on vastaus selvä.
– Eihän tällaisia enää ole.
Sepen grilli luottaa perinteisen lihiksen voimaan useassa annoksessa. Lounasaikaan 95-prosenttisesti miesvaltainen jono kasvaa ulko-ovelle asti. Kahdella myyjällä on kädet täynnä töitä. Jätetään arpominen veikkauspisteelle ja valitaan Putte Possu kaikilla mausteilla, joka ilmestyy hetkessä tiskille.
Tuhti annos grillatulla ananasrenkaalla ehtii matkalla ulos hitusen jäähtyä, sillä tällä grillillä ei tarvitse kommentteja kalastella.
– Tämä on Kaarinan psykiatrinen keskusta, kuuluu pyöreän pöydän ritarin suusta.
Sama porukka kerääntyy päivittäin kahville vaihtamaan kuulumiset ”parhaaseen grilliin”.
– Täällä jaetaan ilot ja surut. Kuulumme vakiokalustoon.
Rukkasen tiskiltä saanut Jari kommentoi ulos saapuessaan, että suurimmalle osalle Sepellä käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma.
Sekunti syömisen aloittamisesta samaan ulkopöytään istuu Esko, joka kertoo Krossin peltojen kuuluneen hänen kaverilleen. Koko tienoo on muuttunut täysin, mutta Sepen grilli on ja pysyy. Koska grillin työntekijät eivät ehdi kuin palvella asiakkaita, kertoo Esko meille yli 40-vuotiaan grillin historiasta.
– Kyllä Sepe elossa on, mutta hän on eläkkeellä. Se tyttö Tanja, joka nyt tätä pitää, hänen äiti osti tämän Sepeltä.
Ohi kiitävä myyjä vahvistaa Eskon uumoilun, että myyjiä on yhteensä kuudesta seitsemään.
– Kyllä mä käyn täällä aika usein, ehkä pari kertaa viikossa. Otan ihan mitä vaan, ei ole erityistä suosikkia.
Esko muistelee nakkikojujen määrää hänen nuoruudessaan sekä höyrynakkien hintoja. Kahden tunnin palkalla eli markalla sai aikanaan viisi nakkia.
– Nyt kun pistäisi kahden tunnin palkan, niin saisi aika monta pakettia.
