Piikkiön Linnavuorella poistettiin ihmisen kädenjälkeä – ennallistamishanke tuo hyötyjä Saaristomerelle

PIIKKIÖ

Piikkiön Linnavuoren metsässä saattoi tiistaina satunnainen kulkija hieraista silmiään epäuskosta, kun luonnonsuojelualueella metsäojia kaiveli kaivinkone. Mistään Hukkajoen raakkujen kaltaisesta tapauksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan alueella tehtiin metsän ennallistamistoimenpiteitä, joissa alueen halki kulkeneet metsäojat tukittiin. Ideana on palauttaa metsäalueen vesitalous luonnontilaan. Ojien täyttö estää vesien valumisen alueelta pois ja lopulta Saaristomereen ravinteineen päivineen.

Ennallistamistoimenpiteitä tehtiin alueella osana WWF:n koordinoimaa Valuta 3 -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa Saaristomeren tilaa. Linnavuoren luonnonsuojelualue on Varsinais-Suomessa toteutettavan hankkeen ensimmäinen kohde. Sen lisäksi tarkoitus on ennallistaa muitakin kohteita Hepojoen ja Piikkiönjoen sekä Tarvasjoen valuma-alueilla. Linnavuoren alue valikoitui ennallistamisen kohteeksi karttatarkastelun ja maastokatselmuksen perusteella.

– Yhtenä ajatuksena on saada erityyppisiä kohteita mukaan. Täällä ennallistamisella on muutakin merkitystä kuin vesienhallinta. Täällä pyritään pitkällä jänteellä parantamaan luonnon monimuotoisuutta ja luonnonsuojelualueen tilaa, ennallistamissuunnitelman tehnyt Valonian vesi- ja luontoasiantuntija Jarkko Leka luettelee.

Leka kertoo, että WWF:n toimintamalli on maaomistajalähtöinen: suunnitelmat voidaan tehdä ja toteuttaa hankerahalla, mutta maanomistajat pitää saada innostumaan asiasta. Linnavuorella maanomistajaa ei tarvinnut projektiin houkutella, sillä alueen luonnonsuojelualue on Kaarinan kaupungin omistama ja kaupunki on yksi Valuta 3 -hankkeen rahoittajista.

– Tämä on kaupungille ensimmäinen iso ennallistamistoimenpide. Eli aika hyvä alku, Kaarinan kaupungin ympäristötarkastaja Anne-Marie Tuominen hymyilee.

Muutoksia ajan myötä

Linnavuoren alueen pohjoispäästä löytyy pieni suo, mutta muuten alue on metsäinen. Korpi- ja lehtomaisen metsän ojituksen tuomat hyödyt ovat Jarkko Lekan mukaan olleet työmäärään nähden vähäiset elleivät jopa olemattomat.

– Kyllä minulle on mysteeri, miksi nämä on kaivettu, sillä tämä on aika lailla kivennäismaata ellei peräti lehtoa. Että miksi tänne on tehty näin valtavat ojat, jos ajatellaan kuivatustarpeita, jotka ovat aikanaan olleet hyvin vaatimattomat, Leka pohtii.

Linnavuoren luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 2015 Metso-ohjelman mukaiseksi suojelukohteeksi. Ojituksen ikä ei ole tiedossa, mutta Leka kertoo muistavansa ojat 60-luvulla otetusta ilmakuvasta, joten puhutaan ainakin kymmenistä vuosista.

Kaivinkone täytti vanhat syvät ojat siirtämällä vanhat, ojan penkereille nostetut maamassat takaisin lähtökuoppiinsa. Leka kertoo, että ensin ojaan tehtiin esitäyttö, jotta kaivinkone pääsi liikkumaan tarpeeksi pitkälle. Paluumatkalla taas nostettiin maa-aineksella täytetyn ojan pinnalle sammalta, varpuja ja muuta metsän kasvillisuutta. Tarkoitus on saada täytetty ojalinja kasvamaan umpeen ajan kanssa.

– Onhan se tosi roisin näköistä nyt, mutta aikaa myöten, sanotaan viiden vuoden päästä, se on jo sen verran umpeutunut, etteivät kaikki ihmiset välttämättä tiedäkään, mitä on tapahtunut, Leka sanoo.

Luonnossa ennallistamisen vaikutukset näkyvät todennäköisesti seuraavan viiden vuoden sisällä. Leka arvioi, että metsässä muutokset kasvillisuuteen jäävät vähäisiksi, mutta suolla tilanne voi olla toinen.

– Suoalueelle, jossa laitettiin yksi oja umpeen, tulee varmasti enemmän suokasvillisuutta, Leka povaa.

Soista puhuttaessa merkittävä hyöty ennallistamisessa on luonnon hiilitaseen parantaminen.

– Kun suo rupeaa palautumaan siksi märäksi suoksi, joka se on alun perin ollut, niin se sitoo itseensä enemmän hiiltä, Leka selventää.

Luovasti luontoa kunnioittaen

Isojen konetöiden lisäksi metsässä tehtiin myös hienojakoisempaa työtä lapion kanssa. Luonnonsuojelualueen rajalla ympäristönhoitajat Otso Puusti ja Vesa-Matti Väärä rakentavat parhaillaan pientä patoa matalamman ojan keskelle. Savesta ja ympäristöstä kerätystä irtopuusta rakennetun padon tarkoitus on saada tulvavedet leviämään laajemmalle alueelle.

– Silloin saadaan korpimaista aluetta laajennettua. Samalla luonto monipuolistuu, kun luodaan mikrohabitaatteja, Puusti kuvailee työnsä tarkoitusta.

Lapioihin on tarvinnut tarttua, sillä luonnonsuojelualueen reunalla maassa on paljon lahopuuta, joka halutaan säilyttää. Yleensä Puusti ja Väärä poistavat ennallistamiskohteista myös nuorta puustoa, mutta luonnonsuojelualueella mihinkään kasvavaan ei kosketa. Sen vuoksi työssä täytyy olla luova.

– Jokainen kohde on aina erilainen ja yksilöllinen. Tässä ei voi olla valmista sabluunaa, miten töitä tehdään, Puusti sanoo.

Kun miehet saavat patonsa valmiiksi, alue maisemoidaan siten, että se ei erotu muusta ympäristöstä. Tavoitteena on, että muutoksen huomaa vasta keväällä, kun tulvavedet valtaavat alueen.