Syksy kukkii Kuusistossa – Esa Heinonen vinkkaa niksit syyspuutarhaan banaanien katveessa

KAARINA

Puutarhan kesä ei ole ohi, vaikka syyskuuta enteilevä tuuli tuivertaa pihaan. Kimalaiset ja perhoset pörräävät Esa Heinosen eläköitymisparatiisissa Kuusistossa, josta hän on matkalla Paraisten hortensiapäiville. Nyt ollaan selvästi kukkaintoilijan luona – onhan kyse myös Lounais-Suomen puutarhayhdistyksen puheenjohtajasta. Hän lienee oikea henkilö vinkkaamaan syksyn puutarhatärpit. Mitä kukkia esimerkiksi kannattaa valita, jos haluaa kukinnan kestävän mahdollisimman pitkään?

– Syksyllä kukkii daaliat, mutta ne ei kyllä halloja kestä. Monet ovat suuria ja näyttäviä. Auringonkukat eivät ole vielä edes auenneet. Sitten on nämä revonhännät ja narsissitupakat, Heinonen jatkaa pihansa runsaudensarven esittelyä.

Puikkelehdimme banaanien välissä tontilla, jonka Heinonen osti entiseltä taksiyrittäjältä. Sille oli käytännön syynsä, sillä pihalta löytyvä iso autotalli sopii kasvien talvettamiseen. Kuusisto kuuluu myös Suomen toiseksi parhaaseen kasvuluokkaan 1B, joten mikäs sen parempaa.

– Nämä kaikki ovat tyypillistä talvetettavaa kasvustoa. Jos on talvetukseen sopiva tila, siitä on etua.

Sellaiset kasvit ovat Heinosen mukaan yleensä hyviä talvetettavia, jotka toisaalta vaativat pitkän kasvatusajan. Suuri osa Heinosen tallin sisällöstä koostuu talvetettavista mukulakasveista. Kun paikka on pimeä ja lämpötila ei laske liian alas, talvetus sujuu kuin itsestään. Ennen talviunille siirtämistä kasveista leikataan vihreät osat pois.

– Ihan hyvin voi jo laittaa talvehtimaan. Mullakin on tuolla maahan istutettuja banaaneja. Ruukun kotibanaanikin on jo viisi vuotta vanha, Heinonen hymyilee.

Satoa ei ole vielä sen suuremmin tullut, mutta se ei vaikuta olevan ensisijaisesti tarkoituskaan. Heinonen hellii pihaansa kuin kukkaa kämmenellä. Rakkaudella hoidettu puutarhahan tekee hyvää aivoille, Heinonen muistaa aiemmin Kaarina-lehdessä haastatellun liljaintoilija Kaj-Göran Ahlgrénin sanoneen.

Kerää, istuta, levitä, kasvata – jollet talveta

Jos jollekin tulee yllätyksenä, että talvehtijat voi kaivaa maasta ruukkuihin, kerrottakoon asia nyt. Myös monia perinteisesti maassa pidettäviä kasveja voi aivan yhtä hyvin kasvattaa isoissa ruukuissa.

– Istutan nyt luumupuun väliaikaisesti ämpäriin, ja kun saan tuonne tilaa, istutan puun sinne, Heinonen osoittaa morsiusharson ja syömäkelpoisen valkosipulikukan kehystämää kukkulaa.

– Syksyhän on hyvää istutusaikaa puille ja pensaille. Kyllä syyskuu varmaan olisi hyvä, että ne ehtivät juurtua.

Kaikilla ei ole riittävän viileää kellaria tai muuta tilaa talvetukseen. Tällöin helppo valinta on pihan monivuotiset kasvit. Monet perennat ovat jo kukkineet, mutta niiden etuna on juuri helppous – kasvit ilmestyvät aina samoille sijoilleen.

– Siementen keräystä kannattaa myös harrastaa, Heinonen tarttuu pitkiin unikon varsiin.

Kaunis unikon siemenkotelo kannattaa hajottaa ja levittää siemenet maahan, jos haluaa pihalleen renoirmaisen unikkopellon. Kasvupaikan ravintopitoisuus on tosin tavoitteessa yhtä tärkeä. Sormustinkukkia Heinonen kertoo hieman karsineen, sillä ne imevät maaperästä kaiken ravinnon. Jotkut kasvit taas ovat hyvinkin arkoja ilmanalalle.

– Sinisarja kukkii vasta nyt kylmän alkukesän takia. Mutta yksivuotisista syysasteri on kyllä hyvä.

Saavumme keskelle Heinosen paraikaista projektia. Terassilla kuivuvat pienet muoviruukut, joista pesupuuhia on odottanut Heinosen pihalla ja autotallissa noin tuhat kappaletta. Kasvitautien takia ruukut kannattaa pestä, mutta ei se pakollista ole. Kevään taimiin tarvitaan suuri purkkiarsenaali.

Kallis tai edullisempi harrastus

Harrastuksista kysytään usein, mitä ne maksavat. Mitä tällaisen paratiisin synnyttäminen kustantaa vuodessa?

– Ei semmoista kannata laskea, Heinonen nauraa.

– Ei siihen tuhat euroa riitäkään. Pitää ostaa multaa, kun laitan tuohon terassille kasvihuoneen. Ei ole silloin omaa multaa. Myös ruukut ja perennat ovat aika kalliita.

Heinonen vinkkaa jakamaan kasveja, esimerkiksi kuunliljan. Muistiinpanoista löytyy myös kymmenen muuta kasvin nimeä, joiden asiayhteydestä ei vihkiytymätön ole enää varma. Mistä tällainen puutarhaintoilu on peräisin?

– Kyllä se varmaan oli jo lapsena, kun kotona oli hyötykasvipainotteinen puutarha. Nyt kun on eläkkeellä, niin aikaahan jää kokeiluun. Tämä on kolmen vuoden aikana loihdittu tähän, Heinonen hymyilee.

Idea kokeilevaan puutarhaan syntyi siitä, mitä kaikkea eksoottistakin Kuusiston leudossa talvessa pystyy kasvattamaan. Ehkä myös sijainti vaikutti hieman päätökseen saapua Kuusistoon – autotallin lisäksi.

– Opiskelin aikanaan Turussa, mutta viimeiset 20 vuotta asuttiin Kirkkonummella. Kyllä tämä on loppusijoituspaikkani.

Komposti kondikseen

Mennäänpä siis vielä kompostorin äärelle, jonka toimenpiteet ovat ajankohtaisia juuri nyt. Ruokakomposti pitää tyhjentää ennen pakkasten tuloa. Lehtikomposti sen sijaan saa Heinosen pihalla värjötellä sellaisenaan kevääseen asti, jolloin hän vasta tyhjentäisi sen. Jos lehtikompostin koko sallii, sen sisällön voi sekoittaa syksyllä.

– Sekoitapa nyt tätä, Heinonen osoittaa valtavaa kekoa takapihallaan.

Siitä alkaa metsä, joka tarjoaa myös sienet ja marjat. Jollei innostus riitä laajamittaiseen puutarhanhoitoon, voi luontoelämyksistä nauttia ilman sitäkin. Pienellä vaivalla pääsee kuitenkin nauttimaan estetiikasta vaikka vain omalla parvekkeellaan.

Heinonen vinkkaa liittymään puutarhayhdistykseen, jos haluaa enemmän tietoa kasveista ja niiden hoidosta. Myös taimia jaetaan yhdistyksissä, ja usein niissä tehdään matkojakin. Heinonen on käynyt viime vuonna Virossa, mutta myös Englannin puutarhat ovat hänelle tuttuja. Heinosen puutarha suorastaan kutsuukin kello viiden teen ja mielenrauhan pariin.

Lopuksi on vielä kysyttävä, onko puutarhakärpänen puraissut myös puolisoa.

– Kyllä hän sietää tätä. Välillä hän kysyy, että eihän näitä enempää laiteta, Heinonen nauraa.