Kirkko painii näinä aikoina monenlaisten haasteiden keskellä. Yhteiskunnan maallistumiskehitys on niistä kaikkein suurimpia.
Ihmisten vieraantuminen kristillisen uskon sisällöstä ja arvomaailmasta haastaa paikallisseurakunnat suunnittelemaan toimintaa uudella tavalla. Tuomiokapitulin lanseeraama suurseurakuntahanke Rova 2030 tuntuu tässä tilanteessa täysin käsittämättömältä.
Ruohonjuuritason seurakunnallinen työ ei etene suurhankkeiden myötä. Päivastoin. Pakkoliitokset ovat aina toiminnan kannalta vahingollisia. Ne lamaannuttavat ja aiheuttavat mieliharmia. Seurakuntalaisten vaikutusmahdollisuudet kapenevat entisestään luottamushenkilöiden määrän vähenemisen myötä.
Valta kanavoituu entistäkin suppeammalle porukalle. Suurseurakunnassa intressit eivät välttämättä tue paikallisen seurakuntapiirin tarpeita. On selvää, että taloudelliset syyt luovat pohjaa seurakuntaliitoksille, mutta tässä hankkeessa ne tuskin ovat perusteena.
On hämmentävää, jos seurakunnan vaaleilla valitut luottamushenkilöt ja työntekijät eivät pidä tärkeänä itsenäistä ja taloudellisesti toimeentulevaa seurakuntaa. Eikö juuri seurakuntalaisten äänen kuunteleminen ole tässä hankkeessa kaikkein ratkaisevinta?
Jouni Lehikoinen
Paimion seurakunnan jäsen
