Vaskiolaisen maatalon tuvan nurkassa on vino pino mustia vihkoja. Vihkojen sisältä löytyy päivittäiset merkinnät vallinneista sääoloista vuodesta 1952 alkaen. Silloin maanviljelijä Auno Laine aloitti säännöllisen kirjanpidon.
– Se johtui siitä, että äitini oli sairaalassa. Hän kuoli, kun olin vasta pullonkorkin kokoinen, kolme ja puolivuotias. Sillä lailla isä sai kuoleman pois mielestä paremmin, Aunon poika Alpo Laine muistelee.
– Hän taisi aavistaa elämänmuutoksen ja halusi kirjata sitä ylös, että käy miten käy. Sillä tavalla hän jäi elämään kiinni, Alpon vaimo Margit Laine täydentää.
Aunon muistiinpanoissa on sään lisäksi mukana muutakin elämää. Vihkoihin on kirjattu tarkkaan, mitä minäkin päivänä on tapahtunut, kuka on käynyt kylässä ja miten navetan eläimet on hoidettu.
Äidin kuoleman jälkeen Alpo jäi isänsä kanssa kahdestaan.
– Kyläläiset ihmettelivät, että kuinka se mies pärjää tenavan kanssa. Se oli siihen aikaan aika harvinaista, Alpo kertoo.
Apua lapsen- ja taloudenhoitoon löytyi onneksi läheltä. Tarkat muistiinpanot kertovat kuka on kulloinkin käynyt auttamassa. Tukea saatiin sekä sukulaisilta että kyläläisiltä.
– Täällä kävi nuoria tyttöjä kylältä piikomassa, mutta kun Alpo lähti kouluun, niin hän ilmoitti, ettei tarvitse enää mitään peräänkattojaa. Ja siihen se sitten loppui, Margit naurahtaa.
Kirjanpitovastuu siirtyi isältä pojalle
Auno Laineen muistiinpanoissa on valtavat määrät kylän historiaa. Hautajaiset ja syntymäpäiväjuhlat on merkattu säntillisesti vuosikymmenten ajalta. Löytyypä vihosta merkintä myös tulevasta miniästä. Vuoden 1976 kesällä, kun Margit ja Alpo alkoivat tapailla, löytyy päiväkirjasta maininta “Alpolla kävi vieras”.
Aunon sairastumiset veivät hänet aika ajoin sairaalaan. Silloin isä valtuutti poikansa pitämään kirjaa säästä ja tilan tapahtumista.
– Siinä piti kirjanpito olla täydellinen, että mitä täällä tapahtui. Siitä se sitten jäi tavaksi, liimaantui, Alpo kertoo.
Aunon kuoltua kesäkuussa 1977, jäi muistiinpanojen tekeminen kokonaan Alpon vastuulle. Aivan yhtä tarkkaa kirjanpitoa päivien tapahtumista ei enää pidetä. Siinä missä Auno-isä kirjasi ylös pikkutarkasti kaiken leipomuksia myöden, Laineiden nykyinen seuranta painottuu enemmän sääolojen tarkkailuun, muuta elämää toki unohtamatta.
– Mutta en mä enää mitään mausteita sinne ylös pistä, Alpo nauraa.
Lämpö- ja sademittari ahkerassa käytössä
Nykyään muistiinpanoihin merkataan joka päivä kuluvan päivän ylin ja alin lämpötila, sademäärä sekä millainen ilma päivän aikana on vallinnut. Ja vaikka Laineet eivät varsinaista maanviljelyä enää harjoita, löytyy päiväkirjoista tiedot, milloin perunaa on istutettu millekin lohkolle.
– Ja sekin tarttee merkata, että milloin saa ne ensimmäiset uudet perunat nostaa, Alpo lisää.
Lämpötilaa pariskunta seuraa digitaalisella lämpömittarilla, joka jättää muistiin kunkin vuorokauden alhaisimman ja korkeimman lämpötilan. Sademäärän taas kertoo perinteinen pihalla tikun nokassa seisova sademittari.
– Aikanaan meillä oli sellainen läpivirtausmittarikin, mutta lapsenlapset kaasivat sinne huvikseen vettä pieninä, Alpo nauraa.
Sään tarkkailu tänä päivänä on digitaalimittarin ansiosta Alpon mielestä helppoa. Ennen digitaalista mittaria käytössä oli lämpömittari, jossa elohopean joukossa oli pieni magneetti. Sekin mittari jätti merkin päivän alimpaan ja korkeimpaan lämpötilaan, mutta mittari piti muistaa nollata päivän päätteeksi.
Muistiinpanot antavat perspektiiviä
Yli seitsemänkymmenen vuoden taakse ulottuvat muistiinpanot antavat hyvää perspektiiviä elämään. Eräänä keväänä kevätkylvöt menivät myöhäiseksi ja pariskuntaa alkoi huolettaa tulevat satonäkymät. Silloin Margit selasi muistiinpanoja taaksepäin ja huomasi, että näin oli käynyt aikaisemminkin.
– Aika kultaa muistot, ikään kuin aina olisi ollut kaunis kevät ja aina oltaisiin menty aikaisin kylvämään. Aina on ollut hyvä, ne huonot ajat unohtuu, Margit toteaa.
Nykyään tilan pellot ovat vuokralla ja pariskunta on ollut eläkkeellä jo hyvän tovin. EU-aikana muistiinpanot peltotöistä toimivat hyvänä työkaluna raportointia varten, eräänlaisena esipäiväkirjana.
– Kun teki heille lopullisen kirjanpidon, niin täältä sai heti tiedot. Ei ollut mitään irtonaisia paperilappuja, Alpo sanoo ja taputtaa muistivihkopinoa.
Päiväkirjoihin on kirjattu säät ja tapahtumat vuoden jokaisena päivänä. Loma-aikoinakin muistiin on merkitty loma-aika ja kohde. Pariskunnan tyttäret ovat myös talonvahdeiksi jäädessään kirjanneet erilliselle paperille lomanaikaiset säätiedot, josta Alpo on siirtänyt ne kotiin palattuaan takaisin virallisiin kirjoihin.
– Minä taas pidän niistä loma-ajoista kirjaa, mihin kirjaan, mitä kunkin päivän aikana on tehty, missä käyty, millainen sää ja paljonko ajettu, Margit nauraa.
Muuttuva ilmasto huolettaa
Pitkään säätä seuranneet Laineet ovat huomanneet säässä yleistyneet ääri-ilmiöt. Hellekaudet ovat pitkittyneet ja vastapainoksi on tullut varsinaisia sadekausia. Mieleenpainuvin sääjakso löytyy syksyltä -77, jolloin pariskunta lokakuussa vihittiin.
– Se oli todella märkä syksy. Kaikki, jotka oli kutsuttu häihin eivät päässeet puinti- tai kuivurihommien takia tulemaan. Se oli silloin kriittistä aikaa, jolloin työt oli saatava tehtyä, Margit kertoo.
Sama karma on Laineiden mukaan seurannut hääpäiväjuhlia sen jälkeenkin. 10-vuotishääpäivän syksy oli aivan yhtä märkä ja 25-vuotishääpäivänä lunta tuli yhtäkkiä 30 senttiä, vaikka puissa oli vielä lehdet.
Laineet ovat kiinnittäneet huomiota myös sateiden paikallistumiseen. Alueelliset erot voivat olla suuria, kun yhtenäiset saderintamat ovat aiempaa harvemmassa. Jos yhdessä paikassa sataa kaatamalla, saattaa parin kilometrin päässä olla rutikuivaa.
– Olin EU-vaalien aikaan Sauvossa lipasvahtina ja siellä äänestämään tulleiden ensimmäinen kysymys oli, että mites teillä on satanut. Yksikin kertoi, että oli tullut 70 milliä, ja naapuri sanoi, ettei heillä ollut tullut pisaraakaan, Margit kertoo.
Muuttuva ilmasto ja muuttuvat sääolot näkyvät ympäröivässä luonnossa. Laineet kertovat pyöräilevänsä paljon ja ajellessa he ovat kiinnittäneet huomiota kuolleisiin kuusiin. Viime aikoina samaa on näkynyt myös männyissä.
– Kun itsellä vielä on metsää, niin kyllä se pistää ajattelemaan, Margit sanoo.
Sää kiinnostaa aina
Sään seuraamisessa pariskuntaa kiehtoo se, että säässä tapahtuu aina jotain uutta. Harvoin kaksi päivää ovat sään puolesta keskenään samanlaisia. Vuosikymmeniä kestänyt kiinnostus säähän on edelleen voimissaan.
– Alpon kanssa ei kannata alkaa väittelemään säästä. Jos tällä kylällä on jotain tapahtunut, niin se on tuonne kirjoitettu ylös, Margit sanoo ja viittaa vihkoja kohti.
Vaikka sää on tavallinen puheenaihe myös pariskunnan lasten keskuudessa, Laineet eivät usko heidän innostuvan päivittäisestä kirjanpidosta. Lapsenlapsista sen sijaan voisi löytyä jatkajia.
– Se taitaa hypätä yhden sukupolven yli. Nuoret ovat muutenkin paljon ekologisemmin ajattelevia kuin meikäläiset siinä iässä, Margit hymyilee.
