SAUVO, KAARINA
Elokuisissa parayleisurheilun SM-kisoissa Mikkelissä nähtiin sauvolaisväriä useammassa eri lajissa. Turunseudun Kenttäurheilijoita edustava Matti Ogbebor pukkasi kuulaa 6,56 metriä ja nappasi mukaansa hopeisen mitalin Down-miesten T21-sarjasta. Hän kilpaili samaisissa kisoissa myös keihäänheitossa ja pituushypyssä.
Ensimmäisissä arvokisoissaan kisannut Ogbebor kertoi hopean tuntuvan hyvältä.
– Kisa oli kova, ja jännitti hiukan, Ogbebor kertoo kisatunnelmistaan.
Ogbeborin valmentaja Janne Keränen Turunseudun Kenttäurheilijoista kertoo kuluneen kauden harjoitusten sujuneen pääasiassa hyvin, vaikka vaihteluakin on ollut. Kisasuoritukseen hän on enemmän kuin tyytyväinen.
– Matin suoritus oli todella loistava. Hän on loppujen lopuksi kuitenkin vasta vähän aikaa harrastanut yleisurheilua tavoitteellisesti, Keränen toteaa.
Vaikka mitali tuli kuulantyönnöstä, on pituushyppy lajeista Ogbeborille itselleen mieluisin. Hän kertoo pitävänsä vauhdin hurmasta, joka syntyy kovaa juostessa. Radalla juokseminen taas ei ole hänen juttunsa, mutta hyvässä porukassa sekin onnistuu.
– Parasta urheilemisessa on se, että on hyvä meininki, Ogbebor kiteyttää.
Kahmakaupalla mitaleja
Aktiivinen yleisurheiluharrastus hyödyttää monella tavoin. Ogbeborin kohdalla se on esimerkiksi vähentänyt fysioterapian tarvetta. Keränen korostaa myös harrastuksen sosiaalista puolta.
– Sosiaalinen kanssakäyminen ja ryhmään kuuluminen vaikuttavat jokapäiväiseen elämään positiivisesti, Keränen muistuttaa.
Turunseudun Kenttäurheilijat on ainoa seudullinen parayleisurheilijoita valmentava seura. Parayleisurheilun SM-kisoista seura nappasikin mitaleja kahmakaupalla: 26 kultaa, 11 hopeaa ja 3 pronssia. Tulevan kauden tavoitteita on Keräsen mukaan vaikea laittaa siitä paremmaksi.
– Ensi vuoden maailmanmestaruuskilpailuihin yritämme saada ainakin kolme seuran urheilijaa mukaan, Keränen sanoo.
Sekä Ogbebor että Keränen ovat seuranneet Pariisin paralympialaisia: Keränen päivittäin ja Ogbebor omien sanojensa mukaan vähän telkkarista katsoen. Ogbebor miettii, että joskus olisi hienoa päästä itsekin osallistumaan kyseisiin kisoihin. Tulevaisuuden tavoitteena hänellä on kuitenkin jatkaa ihan tavallista urheilua.
– Keihäänheittoa haluan vielä kokeilla lisää, Ogbebor sanoo.
Keräsen tunteet tämän vuoden paralympialaisia kohtaan ovat ristiriitaiset.
– Odotin, että seurastamme olisi siellä mukana kaksi urheilijaa, mutta he tekivät vaadittavat tulokset liian myöhään. Maailmanlistan kymppi ja kuudes eivät päässeet mukaan, se on harmi, Keränen selittää.
Turun parayleisurheilu hyvissä kantimissa
Suomen urheilumenestys on ollut kesän olympialaisten jälkeen valtakunnallisen keskustelun keskipisteessä, ja syyllisiä heikkoon menestykseen on etsitty olympiakomitean johtoa myöden. Myös huoli parayleisurheilun tilasta on nostettu otsikoihin, kun Suomen menestynein paraurheilija ratakelaaja Leo-Pekka Tähti ilmoitti Pariisin kisojen olevan todennäköisesti hänen viimeiset paralympialaisensa.
Keränen ei suoraan allekirjoita väitettä siitä, että Suomen parayleisurheilu olisi huonossa jamassa.
– Varsinkin Turussa parayleisurheilu on tosi hyvissä kantimissa. Meillä on tällä hetkellä yli 30 paraurhelijaa. Jos mietitään sitä, että SM-kisoissa käy vajaa sata urheilijaa, niin mitä muut kaupungit ja seurat tekevät, kun niissä ei saada paraurheilijoita mukaan toimintaan, Keränen ihmettelee.
Keränen ei osaa sanoa, mikä seuran menestyksen salaisuus on. Yhteishenkeä hän kehuu ensimmäisenä.
– Meillä on ihan mielettömän hyvä henki. Me pystymme nauramaan, vaikka tehdään välillä hampaat irvessä töitä ja urheillaan tosissaan, Keränen pohtii.
Yksi syy saattaa löytyä seuran toimintatavoista. Turunseudun Kenttäurheilijoiden kilparyhmä on integroitu ryhmä, mikä tarkoittaa sitä, että samassa ryhmässä treenaavat sekä vammattomat urheilijat että paraurheilijat.
– Siitä on tullut palautetta, että ryhmää ei missään nimessä saa eriyttää. Päinvastoin, toivotaan, että tällaisia integroituja ryhmiä olisi enemmänkin, Keränen päättää.
