PIIKKIÖ
Suomessa vaellusreitit ovat suhteellisen helppoja, jos kysytään vastikään Norjasta palanneelta Niilo Kurjelta, 24. Hän veti Piikkiön Tammipartion lippukunnan vaelluksen Hardangerviddan kansallispuistossa kesä-heinäkuun taitteessa. Koitosta varten treenattiin etukäteen Suomessa, joten täysin noviiseina ei vuonoille lähdetty, vaikka itse matkakokemus Norjassa oli monelle ensimmäinen.
– Meitä lähti 40 hengen porukka, joka jaettiin kahtia. Toinen ryhmä vaelsi seitsemän päivää, toinen taas oli partiomökillä ja teki sieltä päiväretkiä. Kansallispuiston alueella lähdettiin pohjoispuolelta, ja sieltä vaellettiin Trolltunga-kivelle, joka on suosittu kuvauspaikka, Kurki kertoo.
86 kilometrin vaellus toteutettiin noin kymmenen kilometrin päivätahdilla, jossa riittää maaston nousujen ja laskujen takia työsarkaa. Viikon vaelluksen nuorimmat patikoijat olivat 15-vuotiaita, mökillä yöpyvät nuorimmillaan 13-vuotiaita.
Päiväretkeläisetkin saivat kokea upeita luontoelämyksiä. He kävivät huiputtamassa Gaustatoppen-vuoren viikon vaeltajien poseeratessa kuuluisalla kallionkielekkeellä.
– Oli kyllä hienot maisemat. Myös lunta tuli vuorilla vastaan, ja virtoja ylittäessä nivusiin asti tuli vettä, Kurki kuvailee vaellusolosuhteita.
Vaellus vaatii kuntoa ja varovaisuutta
Poluilla riitti myös kantamista, sillä telttaleiri pystytettiin aina iltaisin kello kahdeksan tienoolla, kun ensin oli vaellettu aamuyhdeksästä asti.
– Matkat eivät olleet pitkiä, mutta maasto oli haastava. Käytännössä pistettiin teltat pystyyn, sitten ruuan tekoon ja nukkumaan, Kurki muistelee myös kaupanpäällisinä saatua jokailtaista tihkusadetta.
Kuulostaa siltä, että vaellus Norjassa ei ole ihan joka ihmisen hommaa. Jo ensimmäisenä vaelluspäivänä kiipeämistä riitti tuhanteen metriin asti noin 20 kilogramman kantamuksilla.
– 20 prosenttia kehonpainosta oli suositus, mutta kyllä se meni suurella osalla yli 30 prosenttiin.
Kurjen mukaan moni asia on asenteesta kiinni. Hyvällä yhteishengellä vuonot valloitettiin menestyksekkäästi – onneksi myös ilman loukkaantumisia.
– Verrattuna Suomeen on Norjassa erittäin vaikeat maastot, vaikka poluista suurin osa on merkattu hyvin. Välillä sai etsiä haastavasta maastosta, mihin reitti oikein jatkuu. Ei ole mitään kaiteita, eli polulta voi olla jyrkkä pudotus alas. Jos on tottunut Suomessa vaeltamaan, kannattaa tämä asia huomioida.
Kahden vuoden järjestely motivoi
Kurjen pitkään haaveilemaan Norjan vaellukseen varauduttiin systemaattisesti kahden vuoden ajan. Kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin, ja kaikki myöskin maksoivat matkansa itse – tai sen osan, joka jäi yritysten tarjoamasta tuesta ja yhdessä tehdystä varainkeruusta yli.
– Varainkeruu mahdollisti tämän reissun suurimmilta osin. Siihen liittyi myös lippujen myymistä Piikkiön Tammipartion lastenteatteriin, Kurki kertoo.
Kaikki käytännön järjestelyt vaativat paljon yhdessä tekemistä.
– Se myös motivoi lähtemään matkalle, kun sen eteen on tehnyt töitä, hän kiittelee.
Seuraavaa matkaa ulkomaille ei ole vielä suunnitteilla, mutta innostus järjestää uusia on ehdottomasti olemassa. Ensin on aika hetken lomailla.
