KAARINA
Farssi on teatterin kuningaslaji, jos ohjaaja Eija-Irmeli Lahdelta kysytään. Kaarina-Teatterin kymmenpäinen poppoo nyökyttelee vieressä pullakahvia hörppien. On tankattava ennen Ilmasta rahaa -näytelmän harjoituksia, jonka ensi-ilta oli perjantaina 10. lokakuuta.
– Ehdotin muutamia näytelmiä, kuten tapanani on, ja he valitsivat tämän, Lahti hymyilee.
Tavoitteena on naurattaa yleisöä kotimatkalle asti, vaikka aiheena on monille suomalaisille tuttu raha-ahdinko.
– Se hauskuus nousee sieltä synkästä pohjavireestä. Kun ihminen on ahtaalla, hätä ei lue lakia. Tilaisuus pistää keksimään kaikenlaista.
Ajankohtainen klassikko
Vaikka Michael Cooneyn vuonna 1960 käsikirjoittamaa klassikkoa on esitetty paljon eri puolilla Suomea, ei silti paljasteta juonesta enempää. Farssissa hauskuus kumpuaa tilanteiden yllättävyydestä. Se vaatii myös näyttelijältä paljon.
– Se vaatii täydellistä läsnäoloa, tilannetajua ja joustavuutta sekä kropassa että mielessä.
Farssissa ei myöskään ole pitkälle ajattelulle aikaa, vaan siinä reagoidaan välittömästi.
– Tämä on tietynlaista ilotulitusta, tai voisi sanoa tunteiden vuoristorataa koko esitys, Lahti summaa.
Harjoitusten alkaessa täytyy heti nyökkäillä, niin kutkuttava hahmo on esimerkiksi Kelan ylitarkastaja Neiti Kuparinen (Ritva Huotari) . Tukia kaipaavaa, sähkölaitokselta irtisanottua Erkki Joutsenta esittävä Petri Aulin kertookin hieman samaistuvansa hahmoonsa.
– Sanotaan näin, että työttömyyskorvauksella tässä eletään. Voit sanoa, että Petri Aulinilla ei ole töitä, hän lohkaisee.
Vaikka esitys on monin tavoin ajankohtainen, ei farssin tai teatterin ylipäätään tarvitse Lahden mielestä ottaa kantaa.
– Ei kaiken tarvitse.
Ymmärrystä ja empatiaa teatterielämys kuitenkin usein lisää.
– Onhan tämä sillä tavalla ajankohtainen, että monet ihmiset ovat tässä kurimuksessa. Näinä aikoina pistää miettimään, että on aika inhimillistä, että ihminen sortuu myös valkoisiin valheisiin ja huijaukseen. Tässä on kuitenkin loppuratkaisu, joka puhdistaa meidät kaikenlaisista epäilyistä, Lahti vihjaa hymyillen.
Kannanottona nauru
Draama on usein se laji, mitä teatterissa halutaan tehdä. Mutta jos saa ihmiset oikeasti nauramaan, se on Lahden mukaan jo aikamoinen juttu.
– Hetkellisesti saa, mutta se, että sinua kaksi tuntia naurattaa ja viet naurun mukanasi kotiin, se on jo jotain.
Näyttelijät komppaavat kuorossa, kuinka farssin tekeminen on heille antoisaa ja hyvällä tavalla vaativaa. Rytmitys on todella tärkeää.
– Olen itse pitänyt hyvänä, että meillä on ammattilaisohjaaja, Liisa Joutsenta esittävä Mikaela Meriholvi-Rantanen kertoo.
Hän kuuluu Kaarina-Teatterin ”vakiokalustoon”, kuten Aulinkin. Lahti pitää etuna, että joukossa on mukana monenlaista taustaa ja kokemusta.
– On heitä, jotka eivät ole kauhean paljon tehneet ja heitä, jotka ovat jo paljon paiskineet (näyttelijän) töitä. On sulauduttu hienosti ryhmään.
– Tämä on hauska farssi, kannattaa tulla, jos tykkää nauramisesta, Tohtori Kapanen eli Jarmo Selin vinkkaa tummassa puvussaan.
Se taitaa istua show´n mustaan huumoriin.
Ilmasta rahaa Kaarina-teatterissa 5. joulukuuta asti. Käsikirjoitus Michael Cooney, ohjaus Eija-Irmeli Lahti, lavastus Minna Ihalainen, puvustus Tuula Peltoniemi.
