Luonnon monimuotoisuus on nykyään kaikkien huulilla. Usein kuitenkin unohdetaan sen terveydelle tärkeitä ominaisuuksia, kuten raittiin ilman ja mieltä virkistävän rauhan vaikutuksia. Myös kuntoliikunnan voi yhdistää hienosti liikkumiseen luonnossa, vaikka se toki vie mahdollisuuden havaita monimuotoisuutta. Silti esimerkiksi lenkkeily metsäpoluilla ja mäkinen maasto luo oivan pohjan monipuoliselle liikkumiselle.
Lintuharrastajat, Pekka Salmi ja Jari Virtanen, tekivät mielenkiinnosta linnuston pesimäselvityksen Kriivarin pohjoispuolen metsään. Alue rajautuu lounaassa Kriivarin asuma-alueeseen ja pohjois-koillisessa Kevolantiehen. Metsän osa-alueet ovat vanhaa kuusikkoa, jonkin verran kallioista sekametsää ja lopulta koillisessa istutuskoivikkoa.
Alue oli muutamia vuosia sitten hakkuu-uhan alla, mutta sen eläimistöstä löydetty liito-orava peruutti kaadot ja toistaiseksi alue on saanut olla luonnontilaisena luontoliikkujille. Alue on oiva esimerkki lähellä asutusta sijaitsevasta, lähes luonnontilaisesta keitaasta, jossa myös ihmisen on hyvä olla.
Parin tunnin kierroksen aikana alueelta löytyi pesimäkäyttäytymistä osoittavia havaintoja yhteensä 23 lajista. Suurin osa on hyönteissyöjiä. Se osoittaa alueen arvon luonnon monimuotoisuuden arvokkaana säilyttäjänä. Poikasia osui kiikariin jo kahdelta lajilta, peukaloiselta sekä pyrstötiaiselta. Molemmat lajit vaativat luonnontilaisen metsäalueen voidakseen lisääntyä. Ne eivät varsinaisesti häiriinny ihmisen normaalista liikkumisesta luonnossa, mutta toki viihtyvät mieluummin rauhassa. Suurimmat lajimäärät näinkin pienellä alueella olivat odotetusti Suomen yleisimmillä lajeilla, peipolla ja pajulinnulla. Molemmilta löytyi yhteensä kuusi pesimäreviiriä. Lukuun on laskettu havaitut, laulavat koiraat. Alueella saattaa siis pesiä useampikin pari. Pikkulintujen lisäksi alueelta löytyi äänessä myös sepelkyyhky, käki sekä käpytikka pesäkolonsa luota. Yhteensä alueella löytyi yli 50 reviiriään ilmoittavaa lintuyksilöä.
Meiltä löytyy paljon luonnontilaisia metsäalueita, joita olisi hyvä saada säilytettyä alussa mainittujen syiden takia. Jo nyt yhtenäisten metsien alueet pienenevät ja luonto köyhtyy. Suomessa ennen niin yleinen hömötiainen on jo vaarantunut huolestuttavasti metsänhoidollisista syistä.
Hömötiainen on vain yksi esimerkki tilanteesta, johon olemme ajautumassa vääjäämättä, mikäli emme huomaa tehdä ajoissa kestävän kehityksen suunnitelmaa ja vielä tärkeämpää, toteuttaa niitä. Muistetaan luonto, muistetaan monimuotoisuus. Se ei välttämättä vaadi kuin hivenen kokonaisuuden suunnittelua ja ymmärrystä ihmisellekin tärkeistä asioista – rauhasta ja raittiista ilmasta.
Petri Laine
