Itäeuroopanpaimenkoira Taika käy nuuhkimassa jokaista ringissä istuvaa naista vuorotellen tervehtien. Sitten se haistaa jotain erityisen makeaa ja silmänräpäyksessä käy nappaamassa Terttu Haapasalon rollaattorin päältä Marie-keksin, jonka haukkaa yhdellä suupalalla.
Taika käy pari kertaa kuukaudessa hoivakoti Esperi Viljaskassa ilahduttamassa iäkkäitä yhdessä emäntänsä Katri Koskisen kanssa Pöytyältä saakka.
– Tämä on ihan vapaaehtoistyötä ja tykkään käydä täällä, koska Taika on tästä niin innoissaan. Yleensä itäeuroopanpaimenkoirat ovat välinpitämättömiä ihmisten suhteen, mutta Taika on todella sosiaalinen. Olen käynyt hänen kanssaan Suomen Karvakavereiden testissä ja olemme saaneet diplomin, joten nyt Taika voi toimia karvakaverina, Koskinen kertoo.
Vanhukset ovat innoissaan koiravierailusta ja Taika saa useammankin keksisuupalan syödäkseen.
– Tämä on hieno asia, että koira käy täällä, koska kotona minulla on aina ollut koira. Tämä myös katkaisee arkea mukavasti. Meillä on käynyt täällä myös muita eläimiä, kuten pupu, kissa ja käärmekin, hoivakodin iäkkäin asukas, 101-vuotias Airi Wallin sanoo.
Viriketoimintaan panostettu
Viljaskassa on iäkkäiden viriketoimintaan panostettu ja esimerkiksi ulkoilemaan päästään mahdollisuuksien mukaan usein.
– Lenkkeilystä tykkään erityisesti ja käyn paljon kävelyillä, Wallin sanoo.
Iästään huolimatta Wallin kuuluu hoivakodin hyväkuntoisimpiin asukkaisiin. Kaikille ulkoilu ei ole aivan yhtä helppoa.
– Yritämme nyt ulkoilla niin paljon kuin mahdollista, sitten kun tulee lunta, niin esimerkiksi pyörätuoleilla on hankala päästä hangessa, virikeohjaaja Merja Väihkönen sanoo.
Viljaskassa on kaksi virikeohjaajaa, jotka vastaavat monipuolisesta viriketoiminnasta. Väihkönen vastaa pääasiassa alakerrassa asuvien toiminnasta ja Kirsi Virta puolestaan yläkerran asukkaiden virikkeistä. Yhteensä asukkaita Viljaskassa on viitisenkymmentä. Suurin osa heistä on muistisairaita.
Leivontaa ja tuolijumppaa
Se, että hoivakodeissa ylipäätänsä on virikeohjaajia ei ole itsestään selvää.
– Usein viriketoiminta saattaa olla hoitajien vastuulla, Virta sanoo.
Virta ja Väihkönen ovat paikalla Viljaskassa arkipäivisin. Ulkoilun ja eläinvierailuiden lisäksi viriketoimintaan kuuluu monenlaista puuhaa.
– Meillä yläkerrassa tykätään erityisesti leipoa. Kaikki eivät leivo, mutta silti tykätään istua saman pöydän ääressä katsomassa leivontapuuhia, Virta kertoo.
– Tuolijumppaa on usein, välillä pidetään levyraateja ja lisäksi esimerkiksi pelaillaan paljon, Väihkönen jatkaa.
Myös eri juhlapäivät huomioidaan toiminnassa.
Vanhusten Wilma
Viljaskan viriketoiminta näkyy aktiivisesti myös Facebookissa ja Instagramissa, joihin päivitetään lähes päivittäin hoivakodin kuulumisia. Virikeohjaajat vastaavat myös somettamisesta.
Ahkerasta somettamisesta Viljaska saikin syyskuussa Esperin ”Vuoden tykätyin koti” -tittelin.
Virikeohjaajat kertovat, ettei iäkkäistä kukaan käytä sosiaalista mediaa itse.
– Meillä kyllä oli yksi asukas, joka vielä 99-vuotiaana käytti Facebookia päivittäin, mutta tällä hetkellä ei kukaan. Sosiaalisen median kuulumiset ovat kivoja ennen kaikkea omaisille, jotka voivat sieltä katsoa meidän kuulumisia.
Kuulumisia lähetetään omaisille toki muutenkin.
– Meillä on sellainen omaesperi-sovellus omaisille, mikä on vähän kuin Wilma koululaisille, mitä kautta lähetämme omaisille kuvia ja kuulumisia, virikeohjaajat kertovat.
Lapsia toivotaan vierailulle
Virta ja Väihkönen ovat huomanneet, että viriketoiminta on iäkkäille tärkeää.
– Sen huomaa jo siitä, että kun virikettä on ollut, asukkaat ovat paljon rauhallisempia. Jos joskus jostain syystä viriketoiminta on vähäisempää ovat asukkaatkin levottomampia.
Vaikka monenlaista toimintaa Viljaskassa jo järjestetään, on eräs asia, mitä virikeohjaajat vielä toivoisivat.
– Olisi ihana saada tänne lapsia vierailemaan. Tässä lähellä ei ole päiväkotia eikä koulua, niin se on vähän hankalampi järjestää, mutta olemme jopa tarjoutuneet, josko hakisimme koululaisia kahdella autolla vaikka Lucian päivänä laulamaan, mutta sitä ei ole saatu järjestettyä kyytilupien takia. Monelle vanhukselle lapset toisivat valtavasti iloa, sen huomaa jos täällä on käynyt hoitajien lapsia, niin vanhusten silmät oikein heräävät loistamaan.
Yksityiset virikepalvelut lisääntyvät
– Tärkeintä on tarjota ikäihmiselle kiireettömyyden hetki, jossa voi tulla rauhassa nähdyksi ja kuulluksi, sanoo yrittäjä Roosa Saine.
Saine on toiminut vuoden ajan yrittäjänä Senioripalvelu Ilonhetkessä, joka tarjoaa iäkkäille seura- ja virkistystoimintapalveluita. Hän tarjoaa palveluita laajasti Varsinais-Suomen alueella, myös Paimiossa, mutta aina Raumalle ja Pyhärantaan saakka.
Omaisille helpotusta
Saine kertoo, että hänen palvelunsa on kahtalaista; hän tarjoaa viriketoimintaa sekä ryhmille että yksityisasiakkaille. Ryhmille hän voi käydä ohjaamassa virkistystoimintaa, joka voi pitää sisällään esimerkiksi tuolijumppaa, yhteislaulua tai leivontaa.
Yksityishenkilöille hän tarjoaa seura- ja virkistyspalveluita niin omaan kotiin kuin palvelukotiinkin. Palvelun hän räätälöi tarpeen mukaan.
– Voin käydä ulkoiluttamassa, hoitaa juoksevia asioita yhdessä asiakkaan kanssa tai hänen puolestaan, hoitaa pieniä kodinhoitotöitä ja olla muuten seurana.
Hän kertoo, että palvelusta ei ole hyötyä ainoastaan ikäihmiselle itselleen, vaan myös omaisille.
– Omaiset voivat asua kaukana, joten heitä helpottaa kun lähetän esimeriksi viikoittain kuulumisia, miten iäkkään kanssa on mennyt ja mitä asioita olen hoitanut, Saine sanoo.
Uusi ala
Saine kertoo, että yksityisiä virkistyspalveluita ei vielä tarjoa kovinkaan moni, mutta ala on kasvussa.
– En tunne itseni lisäksi muita tämän alan yksinyrittäjiä, mutta jotkin isommat ketjut tarjoavat valtakunnallisesti vastaavia palveluita, mutta ylipäätänsä alana tämä on uusi.
– Valitettavastihan iäkkäiden palveluista vain supistetaan, eikä esimerkiksi kovinkaan monessa palvelutalossa ole virikeohjaajia. Niinpä uskon, että tämän kaltaisille palveluille on entistä enemmän kysyntää, hän toteaa.
